Maailma kylässä -tapahtuman hyvistä ulkomaanesiintyjistä kauneimman keikan soitti kamerunilainen Sally Nyolo. Bikutsi-musiikki ja Nyolon ääni soivat kirkkaasti ja taustoja laulavien kaunottarien tanssi ryyditti menoa mukavasti.
”Bikutsi on rytmi keski-Kamerunista. Termi on äidinkieltäni etonia ja tarkoittaa lattian tai maan takomista. Se on sademetsissä elävien ihmisten ääni, joka tulee luonnosta ja merkitsee myös tervehdystä tuntemattomalle.”
”Bikutsin voi löytää vaikka tuulen äänestä puiden oksilla. Se ei ole kielestä riippuvainen. Minä kuulen sen lasten leikissä koulun jälkeen ja yleisön tanssissa konserteissa. Se on itse maan väri”, Nyolo heittäytyi runoilemaan.
Sally Nyolo oli 13-vuotias, kun hänen perheensä muutti Pariisiin. Alunperin hän ryhtyi opiskelemaan yliopistossa lakia, mutta musiikki syrjäytti opinnot. Sitä paitsi juristin ura tuntui Nyolon mielestä sopivan lähinnä rikkaille.
”Perheessäni laulettiin aina. Se oli meille tapa muistaa, miten elimme kotona Kamerunissa. Opiskeluaikoina tapasin ihmisiä, jotka tekivät musiikkia, ja aloin laulaa heidän kanssaan. Ensin rokkia ja reggaeta, sitten aloin tutustua myös afrikkalaisiin muusikoihin.”
Lopulta opiskelulle ei enää riittänytkään aikaa. Ennen soolouraa Nyolon tunnetuin kiinnitys oli neljän vuoden pesti maailman musiikkeja acapellana sekoittelevassa suositussa Zap Mama -naiskuorossa. Kamerunista on perinteisesti kuultu lähinnä makossa-tyylistä musiikkia, mutta viime aikoina rytmisesti monipuolisempi bikutsi on vallannut alaa siltä. Sally Nyolo korostaa tahtovansa levittää bikutsia maailman ääriin.
”Ennen vanhaan nimenomaan naiset esittivät sitä ja käyttivät rytmin luomisessa mitä tahansa käteen sattuvaa, esimerkiksi keittiövälineitä. Nykyään naiset laulavat vain kehtolauluja. Minä tahdon palauttaa naisten roolin bikutsissa.”
”Tahdon luoda bikutsin perinteen uudelleen lavalla. Sitä varten yritän oppia soittamaan nwetiä, joka on luultavasti maailman vanhin kitaran tyyppinen soitin. Siinä yhdistyvät koran, balafonin ja ngonin soundit.” ”Nwet-muusikot muistuttivat Länsi-Afrikan grioteja. He lauloivat politiikasta ja välittivät uutisia. Ote saattoi olla hyvinkin satiirinen ja kriittinen, kun taas grioteilla oli tapana ylistää vallanpitäjiä. Musiikki on hyvin vanha kommunikaation väline, ei vain tanssimista ja bailaamista varten.”
Sally Nyolo käy kerran vuodessa Kamerunissa hakemassa musiikkinsa juuria. Uusimmalla levyllä, mainiolla Multicultilla, bikutsia höystävät muun muassa pygmien vaikutteet ja aidot sademetsän eläinten äänet. Lavalla musiikki raikasi pelkistetymmin ja astetta reippaammin ja kelpasi kyllä myös bailaamiseen.
HARRI RÖMPÖTTI