”Jos Afrikan velkojen mitätöimisessä ei edistytä riittävästi vuoden 2000 joulukuuhun mennessä, lisäävät afrikkalaiset kansalaisjärjestöt painostusta, jotta velalliset maat kieltäytyisivät maksamasta velkojaan takaisin.”
Sambiassa järjestetyn afrikkalaisten kansalaisjärjestöjen Jubilee ultimatum
Kehitysmaiden velkaongelma syvenee. Vuonna 1998 kehitysmaat maksoivat jokaisesta uudesta apumarkasta kolmetoista takaisin velanhoitokustannuksina. Kaikkein köyhimmätkin maat Saharan-eteläpuolisessa Afrikassa maksoivat velkojilleen enemmän kuin saivat kehitysapua.
Viime vuonna kehitysmaiden velka kasvoi 150 miljardilla dollarilla kasvaen kaiken kaikkiaan noin 2 500 miljardiin dollariin. Vaikka kehitysmaiden lainanotto viime vuonna väheni edellisvuodesta, on velkataakka kuitenkin kasvanut entisestään. Lainaa kehitysmaat ottivat ensisijaisesti maksaakseen vanhoja lainojaan takaisin. Velka kuitenkin kasvaa, koska monet kehitysmaat eivät pysty maksamaan kaikkia velanhoitokustannuksiaan. Maksamatta jääneet osat kasvattavat velkapääomaa.
Tämä on köyhimpien maiden velkaongelman pikaista ratkaisua vaativan Jubilee 2000 -kampanjan mielestä kestämätön tilanne. Kampanjan tueksi on asettunut tunnettuja nimiä, kuten Paavi Johannes Paavali II, Nelson Mandela, U2 -yhtyeen Bono, Muhammed Ali, David Bowie ja monet muut.
Nigerialainen sarjakuvapiirtäjä Tayo Fatunla piirsi Kumppanille Maailma Kylässä -festivaalien tuoksinassa Jubilee-aiheisen kuvan.
Jubilee -kampanja kerää nimiä asioiden vauhdittamiseksi. Nimiä kerätään 120 maassa ja tavoitteena on nimienkeräyksen maailmanennätys, 22 miljoonaa nimeä vuoden loppuun mennessä. Ensimmäiset nimet luovutetaan Kölnin kokouksen yhteydessä G-8-maiden johtajille. Suomen kampanjan tavoitteena saada kokoon vuoden loppun mennessä 100 000 nimeä.
Kampanja on onnistunut painostamaan myös velkojat esiin kuorestaan. Kesäkuussa Kölnissä pidettävän G8-maiden kokoukseen valmistauduttaessa ovat velkojat lähes kilvan tehneet omia ehdotuksia velkaongelman ratkaisuksi.
Velkojen hävitessä katoaa vaikutusvalta
Näkemyserot velkojien ja kansalaisjärjestöjen välillä ovat edelleen suuret. Huolimatta velkahelpotusohjelmien laajentamisesta velkojien tarjoama ratkaisumalli on perustaltaan edelleenkin sama kuin viimeiset kaksikymmentä vuotta: kehitysmaiden on noudatettava kansainvälisten rahoituslaitosten vapaakauppaa ja vientivetoista talouskasvua painottavaa politiikkaa.
Velkaongelman ratkaisun ydinkysymys ei ole pelkästään siinä, kuinka paljon resursseja Afrikka tarvitsee kehittyäkseen. Keskeinen kysymys on myös se, kenellä on oikeus päättää Afrikan kehityksen suunnasta. Viime maaliskuussa Lontoossa Jubilee-kampanjan isännöimässä pyöreän pöydän keskustelussa IMF:n edustaja ilmaisi monien velkojien näkemyksen harvinaisen selkeästi toteamalla: ”Jos me mitätöimme velat, meiltä katoaa vaikutusvalta.”
Afrikkalaiset kansalaisjärjestöt ovat voimakkaasti painottaneet, että velka on keskeisimpiä välineitä, joiden avulla läntiset teollisuusmaat ovat sitoneet kehitysmaat omien näkemyksiensä mukaiselle talouspoliittiselle tielle. Tästä afrikkalaiset haluavat tehdä lopun. Sambiassa toukokuussa pidetyssä laajassa afrikkalaisten järjestöjen tapaamisessa korostettiinkin, että afrikkalaisilla kansoilla on oltava mahdollisuudet päättää itse omasta kehityksestään ja että tämä valta ei voi olla kansainvälisillä rahoituslaitoksilla, Maailman kauppajärjestöllä tai ylikansallisilla yrityksillä.
MAX VON BONSDORFF