Maailma kylässä -festivaali kokosi Kaisaniemen puistoon viikonvaihteessa 29.-30.5. yli 160 kansalaisjärjestöä, yli 50 ohjelmaesiintyjää ja useita kymmeniä tuhansia ihmisiä viettämään viikonvaihdetta kehitysyhteistyön, solidaarisuuden, ihmisoikeuksien ja monikulttuurisen Suomen merkeissä.
Helsingin festivaali oli suuri menestys, selvästi suurin Maailma kylässä -festivaali. Viimeistään tämä kolmas kerta vakiinnutti Maailma kylässä -festivaalin aseman helsinkiläisten monikulttuurisena karnevaalina. Tässä numerossa kerromme sen tapahtumista, ja Maailma kylässä -festarilehti on luettavissa osoitteessa www.kepa.fi/maailmakylassa.
Kesä alkoi Jubilee 2000 -kampanjan merkeissä myös muualla kuin pääkaupungissa. Muutaman viikon sisällä Mahdollisuuksien toreja ja Jubilee-kiertueen tapahtumia järjestettiin Helsingin lisäksi ainakin Joensuussa, Jyväskylässä, Uudessakaupungissa, Lappeenrannassa, Oulussa, Tampereella, Hämeenlinnassa, Kotkassa, Rovaniemellä ,Vaasassa ja Maarianhaminassa.
Tämän tapahtumaruljanssin jälkeen uskaltaa hyvin ennustaa, että Kölnin huippukokouksessa kesäkuun 19.-20. päivinä luovutetaan rikkaiden G7-maiden johtajille reilusti yli 60 000 suomalaista allekirjoitusta Jubilee 2000 -vetoomukseen. Se on paljon. Ja keräys jatkuu… Vetoomuksen voi allekirjoittaa myös verkossa osoitteessa www.kepa.fi/jubilee.
Näiden lisäksi myös vino pino maan korkeimpia päättäjiä kuten eduskunta, hallitus, Helsingin Sanomat ja Tasavallan presidentti ovat sanoneet velkaongelman pikaisen ratkaisun olevan tärkeä tavoite myös Suomelle. Poliittisten lupausten tulisi johtaa Kölnissä pitäviin ja konkreettisiin päätöksiin.
Suomen omien, noin 170 miljoonan markan suuruisten kahdenvälisten saatavien mitätöiminen köyhistä maista olisi tärkeä viesti Kölnin huippukokoukselle. Suomen sana painaa, koska Kölnin päätökset on pantava täytäntöön Suomen EU-puheenjohtajuuskauden aikana.
Rauhan mahdollisuus
Rohkenin juuri Naton pommitusten alettua ennustaa, että ilmasota saa aikaan juuri sen, joka iskuilla piti estää. Kuluneet kuukaudet eivät ole mielipidettäni muuttaneet, Nato on itsekin joutunut osittain myöntämään asian. Mitään tällaista en kuitenkaan osannut edes pelätä. En tällaista terroria ja puhdistuksia, en tällaisia pommituksia, en tällaista pakolaisten määrää, en tällaista vihaa ja katkeruutta.
Rauha on nyt saavutettu, mutta edessä on aikamoinen pyykinpesu. Yhden elämäni suurimmista masennnuksen hetkistä koin, kun edes Suomessa kauan asuneet Kosovon albaani ja Miloseviciä vastustanut serbi eivät kyenneet kasvotusten keskustelemaan.
Suhtautuminen jakaa myös suomalaisia. Nato-kriitikot on helposti kuitattu selkärangattomina ”gutmensch”-nojatuoliälykköinä, joiden moraalisen laiskuuden tiliin laitetaan myös länsivaltojen kyvyttömyys pysäyttää Hitler ajoissa. Naton vastustajien kielenkäyttö on puolestaan välillä muistuttanut Milosevicin propagandaa.
Kosovo on nostanut pintaan myös suomalaisten auttamishalun. Keräykset ovat tuottaneet ennennäkemättömästi ja herättäneet jo keskustelua suomalaisen solidaarisuuden mahdollisesta uudesta noususta. Olisiko Kosovo muuttanut myös suomalaisten suhtautumista pakolaisten vastaanottoon?
Pommikoneet tosin kuluttivat parissa tunnissa koko tuon suomalaisten solidaarisuuden rahallisen tuoton – puhumattakaan siitä aineellisesta ja ympäristötuhosta, jota ne kohteissaan tuottavat.
Kumppanin reportaasi lähestyykin sitten Kosovon sodan problematiikkaa hiukan eri näkökulmasta kuvatessaan ruohonjuuritason avustustyön vaikeutta suuren katastrofin keskellä Albaniassa.
JUHA REKOLA