Raskas työ hidastaa selvästi lapsen kielellistä kehitystä. Silmän ja käden yhteistyötä ja matemaattisia taitoja työ sen sijaan kehittää jonkin verran.

Työn vaikutusta lasten kognitiiviseen eli älylliseen kehitykseen selvitetään nyt ensimmäistä kertaa. Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselle väitöskirjaansa tekevä Esa Alaraudanjoki on tutkinut mattoja kutovia lapsia Katmandussa, Nepalissa.

Mattoja valmistetaan Katmandussa yleensä tehtaissa. Alaraudanjoen kokemukset lasten työolosuhteista ovat karut. Ravintoarvoltaan vähäisiä aterioita on vuorokaudessa kaksi, joskus kolme. Villapölyisissä tehtaissa on tukahduttavan kuuma eikä niissä yleensä ole ilmastointia. Kunnon peseytymismahdollisuuksia ei ole. Työnteko pitkään samassa asennossa on henkisesti ja ruumiillisesti rasittavaa.

Työajat ovat sydäntäsärkevät. Työaika alkaa aamulla puoli kuudelta ja päättyy illalla kymmenen, yhdentoista aikaan. Ne, jotka eivät ole saaneet kappalemääräänsä tehtyä, jatkavat myöhään yöhön.

Alaraudanjoki toteutti tutkimuksensa yhteistyössä Tribuvanin yliopiston tutkijoiden kanssa ja se tehtiin ILO:n rahoituksella. Pääsy lasten luo oli oma prosessinsa. ILO:n IPEC -ohjelma lapsityötä vastaan oli toiminut Nepalissa jo vuoden verran eri projekteissa. Yksi näistä oli mattotehdastyönantajien yhdistyksen kansalaisjärjestöprojekti, joka painosti omistajia päästämään tutkijat tehtaisiin. Ilman ILO:a tiedonkeruusta ei olisi tullut mitään.

”Kun tuli ongelmia, tiedonkerääjät raportoivat minulle, minä ILO:lle ja ILO yhdistykselle, joka painosti omistajia.”

Lapset kaupungista ja maaseudulta

Alaraudanjoen tutkimuksen tavoitteena on selvittää, eroavatko katmandulaiset mattoteollisuudessa työskentelevät lapset maaseudulla koulua käyvistä ikätovereistaan sosiaalis-emotionaaliselta ja kognitiiviselta kehitykseltään. Tällä hetkellä tutkimus on valmis kognitiivisen kehityksen osalta.

Tutkimuksessa haastateltiin 275 iältään 10-14 -vuotiasta lasta. Lapset jaettiin kolmeen ryhmään: alle vuoden ja yli kaksi vuotta työtä tehneisiin sekä koululaisiin. Koululaisetkin tosin tekevät työtä kotonaan. Se kuuluu tavalliseen kasvuprosessiin Nepalissa.

Työtätekeviä lapsia haastateltiin eri kansalaisjärjestöjen Katmanduun perustamissa kouluun valmentavissa luokissa ja mattotehdaskaupunginosan laidalle perustetussa kuntoutuskeskuksessa. Koululaisia haastateltiin omissa luokissaan.

”Haastattelut järjestettiin niin, etteivät lapsityöläiset menettäneet kallista työaikaa tutkimukseen osallistuessaan”, Alaraudanjoki kertoo.

Testissä kolme aluetta

Kognitiivista kehitystä testattiin kolmella osa-alueella: aritmetiikassa, visuokonstruktiivisissa taidoissa eli silmän ja käden yhteistyössä ja sanasujuvuudessa.

Alaraudanjoki totesi, että matematiikan eli aritmeettisen päättelyn taidot eivät eronneet oleellisesti koulua käyneistä. ”Lankojen kanssa työskentely kehittää niinsanottua suullista matematiikkaa. Osa lapsista saa rahaa, jonka käsittely kehittää myös. Tehdaslapset tosin saavat rahaa harvoin. Palkka menee työnjohtajalle, joka hoitaa lapsen ylläpidon.”

Pidemmän päälle aika tekee kuitenkin tehtävänsä: pitkään työtä tehneet alkavat jäädä jälkeen koululaisista.

Silmän ja käden yhteistyössä koululaisilla oli työtätekeviä ryhmiä vähemmän hajontaa kuvien jäljentämistehtävässä. Koululaiset olivat myös parempia viivojen yhdistelyssä eli integraatiossa. Työtätekevät ryhmät erosivat toisistaan hyvin vähän. ”Alle vuoden työtä tehneiden hieman suuremmat virhepisteet saattavat kieliä siitä, että työn aloittaminen on stressaava kokemus.”

Yllättäen työssäkäyvät muistivat koululaisia paremmin numerosarjoja taaksepäin, mikä on mentaalisesti vaativampi tehtävä kuin numerosarjojen muistaminen eteenpäin. Tässä pitkään työtä tehneet olivat parhaita. Koululaiset puolestaan olivat selvästi parempia numerosarjojen eteenpäin muistamisessa.

”Kaiken kaikkiaan ryhmien välillä ei ollut niin suuria eroja kuin olisi voinut kuvitella, työnteko mattotehtaassa kehittää silmän ja käden yhteistyötä.”

Koululaisilla oli selvästi paremmat suulliset taidot. ”Ero on merkittävä. Työympäristö rajoittaa kielellistä kehitystä ja verbaalinen tuottaminen on alhaista kun ei pääse puhumaan toisten lasten kanssa. He eivät myöskään saa koulusta uusia virikkeitä. Lapset pitävät tehdashalleissa toisiinsa yhteyttä laulamalla.”

Leikkiä opetellaan uudelleen

Koululaiset olivat selvästi vilkkaampia ja kontaktihakuisempia kuin lapsityöläiset. Eräässä kuntoutuskeskuksessa Alaraudanjoki tapasi lapsia, jotka oli tuotu sinne ankarasta tehdasympäristöstä. He saivat keskuksessa hyvin syödäkseen ja olot olivat vapaammat.

Alaraudanjoki toteaa, ettei ole koskaan nähnyt niin vakavasti koulunkäyntiin suhtautuvia lapsia. ”Kaksi tuntia päivässä oli varattu siihen, että lapset oppisivat uudestaan leikkimään. Tätä pidän koulun tärkeimpänä tavoitteena.”

Tutkimuksella on käytännöllinen tavoite. Sen avulla voidaan välillisesti vaikuttaa hallituksiin työolojen parantamiseksi ja lainsäädännön kehittämiseksi. Lisäksi on tiedettävä mitkä haittavaikutukset ovat, jotta lasten kuntoutus onnistuisi.

”Tutkimus tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää poliittisten päämäärien ajamiseen. Tieteen tekijänä en ole sidottu taustaryhmiin. Minun pitää silti tarkkaan miettiä mitä kirjoitan, ettei sitä luettaisi kuin piru Raamattua”, Alaraudanjoki huomauttaa.

TOMMI KETONEN