Julkisuudessa esitettyjen arvioiden mukaan maapallon väestönkasvu saavuttaisi huippunsa vuoteen 2050 mennessä, jonka jälkeen se alkaisi tasaisesti laskea kohti stabiilimpaa tulemisen tasoa. Tämänkaltaiset näkemykset perustuvat sille tosiasialle, että suurimmassa osassa teollistuneita maita väestönkasvu on pysähtynyt, osin jopa pienenemässä. Myös monissa kehitysmaissa väestönkasvu hidastuu.

Väestötutkijoiden mukaan nämä näkymät kertovat kuitenkin vain osan totuudesta. Vaikka väestönkasvu onkin hidastunut, se ei maailmanlaajuisesti tarkasteltuna sittenkään ole riittävää. Laskelmissa on kiistatta sivuutettu seikkoja, jotka ratkaisevasti vaikuttavat maailman tulevaan väestökehitykseen.

Syntyvätkin siittävät, syntyvätkin synnyttävät

Maapallon väkiluku lisääntyy kolmella ihmisellä joka sekunti, päivässä neljännesmiljoonalla, vuodessa lisäys on 81 miljoonaa.

Noin 80 prosenttia maapallon väestöstä asuu kehitysmaissa, joissa syntyy myös eniten lapsia naista kohden. Kolme miljardia ihmistä (maapallon väkiluku 1960) tulee hedelmällisyysikään seuraavien 25 vuoden kuluessa. Tämä aiheuttaa noin puolet odotettavissa olevasta väestönkasvusta. Tähän nk. väestönkasvun liikevoimaan voidaan vaikuttaa käytännössä vain kahdella tavalla: siirtämällä ensimmäisen lapsen hankkimisikää myöhemmäksi ja pidentämällä hankittavien lasten ikäeroja.

Noin kolmannes maailman väestönkasvusta aiheutuu siitä, ettei kaikilla ehkäisyvälineiden käyttöön motivoituneilla pareilla ole nykyaikaisia länsimaisia ehkäisymahdollisuuksia, jolloin lapsia syntyy toivottua enemmän. (Ennen eurooppalaisen kulttuuri-imperialismin voimistumista tällä vuosisadalla ilmeisesti useat ulkoeurooppalaiset kansat pitivät syntyvyytensä kohtuullisina länsimaisesta lääketieteestä riippumattomilla menetelmillä.)

Tähän ryhmään — mukana eivät ole nuoret eivätkä seksuaalisesti aktiivit naimattomat naiset — kuuluu noin 150–300 miljoonaa paria, joiden merkitys väestönkasvun kannalta on huomattava: Mikäli kaikilla ehkäisyä haluavilla pareilla olisi jokin luotettava ehkäisymenetelmä käytettävissään, syntyisi maailmaan vuoteen 2100 mennessä 1,9 miljardia lasta vähemmän kuin muutoin.

Köyhyys kuristaa vaihtoehdot

Vaikka syntyvyys laskisikin keskimääräisesti 2,1:een, olisi maapallon väkiluku 2050 silti jo 9,4 miljardia, eli yli 50 prosenttia nykyistä suurempi.

Tämä tarkoittaa sitä, että 74 kehitysmaan väkiluku tullee kaksinkertaistumaan seuraavien 30 vuoden kuluessa. Samoin 33 kehitysmaan kokonaishedelmällisyysluku on edelleen vähintään 6 lasta naista kohden. Kehitysmaiden ihmisten nouseva keskimääräinen elinikä vaikuttaa sekin osaltaan väestömäärän kasvuun. Nykyisin noin 75 prosenttia maailman lapsista asuu kehitysmaissa. Lapsikuolleisuuden ollessa hyvin korkea, on suurempi syntyvyys elintärkeää. Monille eronneille tai leskeksi jääneille naisille poikalapset ovat ainoa keino perheen toimeentulon takaamiseksi.

Mutta vain noin 18 prosenttia kehitysmaiden väkiluvun kasvusta johtuu tästä useissa yhteiskunnissa niin toivotusta suuresta perhekoosta.

Köyhyys on katoamaton kulkutauti; tänäänkin 86 maata luokitellaan alhaisen tulotason maiksi, joissa vallitsee ruokapula.

Riko Saatsi