Onko kansalaisjärjestöihin luottamista kehitysyhteistyössä?

Monien etelän maiden hallitusten toimintakyvyttömyys on aiheuttanut sen, että kansalaisjärjestöistä on tullut sopivin kanava lisätä kehitysyhteistyötä pohjoisten maiden kanssa. Ratkaiseva kysymys on, kehittyykö esimerkiksi Afrikassa nopeasti pohjoisen malliin perustuva kansalaisyhteiskunta, missä kansalaisjärjestöillä on todellista merkitystä kansallisia päätöksiä tehtäessä.

Joissain Afrikan maissa kansalaisjärjestöjen lukumäärä on jopa kolminkertaistunut monipuoluejärjestelmän tultua Afrikan mantereelle, mutta uusilla kansalaisjärjestöillä on ongelmia toiminnassaan. Kehitysyhteistyön tehokkuus määräytyykin pitkälti sen mukaan, kuinka valtiovalta ja muut kansalaisjärjestöt — niin pohjoisessa kuin etelässä — suhtautuvat uusien järjestöjen ongelmiin.

Yhteistyökumppaneiden on syytä tietää, että vaikka kansalaisjärjestöjä on paljon, vain muutaman etelän kansalaisjärjestön tiedolliset, järjestölliset, taloudelliset ja ideologiset voimavarat ovat niin suuret, että ne pystyvät vaikuttamaan sosiaalis-taloudellisella ja poliittisella tasolla. Toisin sanoen niillä ei vielä ole sellaista asemaa, että ne pystyisivät pitämään valtiovallan ja muut ulkopuoliset intressiryhmät aisoissa, erityisesti kun puhutaan syvälle juurtuneista luokkien välisistä sosiaalisista valtarakenteista ja valtionhallinnosta.

Pohjoisessa etelän kansalaisjärjestöjä saatetaan pitää itsenäisinä joukkojärjestöinä, mutta itseasiassa monet ovat tuotteita, joita voi nimittää hallituksen kansalaisjärjestöiksi tai puolueen kansalaisjärjestöiksi. Niinpä liiallinen politisoituminen lisää korruptiota järjestöjen johdossa, koska johtajat pyrkivät käyttämään kansalaisjärjestöjä laukaisualustoina poliittiselle uralleen. Voiko tällaista tapahtua pohjoisessakin?

Ne kansalaisjärjestöt, jotka ovat välttyneet valtiovallan väliintulolta, ovat tehneet kiitettävää työtä etelässä ja ajaneet selkeästi jäsenistönsä etuja. Monilla tällaisilla kansalaisjärjestöillä on kuitenkin erilaisia, jopa vastakkaisia tavoitteita kuin muilla kansalaisjärjestöillä. Tietyt etelän hallitukset, sen sijaan että demokraattisesti edistäisivät tervettä lobbausta kansalaisjärjestöjen keskuudessa, monopolisoivat erot ja vastakkaiset tavoitteet. Näin ne lietsovat vihaa ja saavat hyväuskoiset kansalaiset epätietoisiksi kansalaisjärjestöjen tavoitteista.

Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry. laajentaa toimintaansa, koska haluaa lähentää Suomen ja etelän kansalaisjärjestöjä. Kepan kautta etelään lähtee jopa nuoria vapaaehtoistyöhön. Suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat perustamassa ympäristönsuojelurahastoa eteläisten kumppaneidensa käyttöön. Suunnitelmat kuulostavat erittäin hyviltä. Silti etelän kansalaisjärjestöihin on syytä suhtautua varauksella, ennenkuin niille annetaan runsain mitoin tukea. Tuki nimittäin voi osoittautua hedelmättömäksi ja koitua tappioksi niin etelän kansoille kuin suomalaisille veronmaksajille.

Hikloch Ogola

Kirjoittaja on Suomessa asuva tansanialainen ympäristö- ja kehityskysymyksiin perehtynyt toimittaja.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!