Luomu-merkki, Kotimaisen työn merkki, Joutsen-merkki, EU:n kukka… Ympäristömerkit ovat vallanneet vähittäiskaupat, kun kuluttajille annetaan mahdollisuus täyttää kauppakassinsa periaatteidensa mukaisesti. Vain yksi puuttuu: Reilun kaupan merkki. Mutta pian sekin on Suomessa.
Tarkkaavaisimmat Euroopanmatkaajat ovat huomanneet kaupoissa joko Fair Trade -merkin, Max Havelaar -merkin tai Trans Fair -merkin kahvi-, kaakao- tai teepaketin kyljessä. Keväällä tiedotusvälineet noteerasivat Ruotsiin syntyneen Rättvisemärkningin.
Kaikki Reilun kaupan merkit perustuvat samoihin kehitysmaiden pientuottajia hyödyttäviin periaatteisiin. Merkkiä käyttävien tuotteiden raaka-aineet hankitaan vain kansainväliseen rekisteriin hyväksytyiltä pientiloilta. Esimerkiksi kahvista maksetaan maailmanmarkkinahintaa korkeampaa etukäteen sovittua hintaa. Kahvin osittainen etukäteismaksu sekä loppuerän maksaminen välittömästi toimituksen jälkeen hyödyttävät myös pientuottajia. Tällä hetkellä merkkikriteerejä on kahville, teelle, kaakaolle, sokerille, hunajalle ja banaaneille.
Kuluttajat avainasemassa
Merkkitoiminnan eli tuottajarekisterin ja itse merkin perusti kansalaisjärjestöjen Max Havelaar- säätiö 1988. Tällä hetkellä Max Havelaar -merkityn kahvin osuus Hollannin markkinoilla on 2,6 prosenttia, kaakaon 0,7 prosenttia ja hunajan 0,4 prosenttia. Se kattaa jo puolet menoistaan lisenssituloilla. Sveitsissä vastaavaan ollaan päästy neljässä vuodessa, merkki perustettiin Sveitsiin 1992.
Suomea ja Norjaa lukuunottamatta kaikissa Länsi-Euroopan maissa onkin omat, toimivat merkkijärjestelmänsä. Näissä maissa suurin osa kansalaisista tuntee merkin ja sen periaatteet. Niinpä maiden merkkijärjestöt arvioivatkin kolmen vuoden sisällä kattavansa merkin kustannukset lisenssimaksuilla. Max Havelaar -säätiö, Fair Trade Mark ja Transfair ovat myös jo sopineet yhdistymisestä yhdeksi merkkijärjestöksi. Käytännön kysymykset, kuten yhteisten kriteerien, hallinnon ja merkin käyttöönotto kestänevät kuitenkin vielä pitkään.
Käytännössä tarvitaan kovasti työtä merkin tunnetuksi tekemiseksi. Kun kuluttajat ovat tarpeeksi kiinnostuneita kauppa, maahantuojat ja jatkojalostajat kiinnostuvat merkistä ja ottavat sen käyttöönsä, ja yhä useampi kuluttaja tutustuu merkkiin… Ennen kuin näin mukavaan kierteeseen päästään, tarvitaan suunnittelua, markkinointitaitoa ja tietenkin rahaa.
Avainasemassa merkin onnistumisessa ovat kuluttajat. Jos he haluavat merkkiä, homma toimii. Merkin hyvyys ja olemassaolo perustuvat juuri tietoon merkin vaikutuksista kehitysmaissa. Vaikka moni kuluttaja tyytyneekin tietoon, että arvostetut järjestöt pitävät merkkiä hyvänä, tulee sen itsensä viestiä merkin olemassaolon syistä. Samoin kuluttajan pitää halutessaan saada merkkijärjestöltä lisätietoa.
Edes ajattelevaisella kuluttamisella ei maailmaa täysin paranneta. Kaikkien kehitysprojektien tavoin merkkijärjestelmänkin vaikutus on rajallinen. Silti se, että paikalliset pienviljelijät saavat aikaisempaa paremmat eväät arkipäivänsä hallintaan, on merkittävä saavutus.
Ismo Pykäläinen
Kirjoittaja toimii Maailmankauppojen liitto ry:ssä.