Seison Etelä-Intian kuivalla eroosioituneella tasangolla. Metsä on hakattu kymmeniä vuosia sitten, ja voimaperäinen maankäyttö on köyhdyttänyt maan viljelykelvottomaksi joutomaaksi. Edessäni maa muuttuu kuitenkin rehevämmäksi metsäkeitaaksi aromaiseman keskelle.
Vielä 1990 tämä Odugampattin alue Tamilnadun osavaltiossa oli kuivaa aroa, jossa kasvoi vain muutamia sitkeitä kasveja. Tänään Kolunjin ekologisen koemaatilan alueella kasvaa lähes 200 eri kasvia.
Intialaisen kansalaisjärjestö Kudumbamin ja Ruotsin Pääskyjen perustamassa Kolunjissa on seitsemän vuoden ajan tutkittu ekologisia viljelymenetelmiä sekä joutomaan muuttamista hedelmälliseksi. Sadat pienviljelijät ovat lähteneet mukaan, koska vähemmillä panostuksilla saa vähintään samanlaisen sadon kuin kemiallisilla viljelymenetelmillä.
Kudumbam on Kolunjin lisäksi perustanut Tamilnaduun 24 kansalaisjärjestön ja neljän maanviljelijän kanssa Leisa-verkoston (Low external input and sustainable agriculture), joka on kasvanut yli 50 kansalaisjärjestön ja noin 500 maanviljelijän yhteenliittymäksi. Verkosto kerää tietoa perinteisistä ja ekologisista viljelymenetelmistä sekä levittää tätä tietoa mahdollisimman laajalle erityisesti köyhien pienviljelijöiden keskuuteen.
Perustamisestaan 1981 lähtien Kudumbam on saanut taloudellista tukea mm. brittiläiseltä Oxfamilta, hollantilaiselta Hivosilta, Ruotsin Pääskyiltä sekä Pohjois-Suomen Pääskyiltä. Kudumbamin perustaja ja johtaja Oswald Quintal onkin tänä aikana keskustellut, neuvotellut ja väitellyt lukuisten länsimaalaisten kanssa. Nelipäiväisen Kolunjin-vierailuni myötä myös minä liityin tähän pitkään listaan.
— Pääskyt ovat ainoita, jotka todella uskovat kumppanuuteen. Teillä ei ole valmista ohjelmaa, joiden mukaan te annatte tukea. Te tulette asumaan meidän luoksemme, viivytte Kolunjissa useita päiviä, keskustelette meidän kanssamme toiminnastamme ja tulevaisuudestamme ja me teemme yhdessä ohjelmaa, hän sanoo.
— Muut järjestöt ovat vain suuria instituutioita, tukea antavia organisaatiota. Esimerkiksi Hivoksen tai Oxfamin vierailijat asuvat Trichyssä hotellissa, jonne palaavat aina päivän päätteeksi. Heillä on valmis ohjelma, johon meidän toimintamme pitää tukea saadaksemme sopia. Jos meillä on erilaisia, heidän ohjelmaansa sopimattomia ajatuksia, he eivät meitä tue.
Quintalin kokemusten mukaan suurten instituutioiden projekteja on myös vaikea parantaa, vaikka tarvetta ilmenisi. Ennen Kudumbamin perustamista Quintal työskenteli Oxfamin rahoittamassa projektissa, joka pyrki kuivan tasangon pohjaveden nostamiseen puropatoja rakentamalla.
— Projektin tuloksena vain purojen varrella olevat pienviljelijät hyötyivät, muut eivät. Huomasimme, että meidän on parannettava ihmisten elämänlaatua eikä vain teknisillä ratkaisuilla parantaa muutamien ihmisten tuloa, Quintal kertoo.
— Oxfam ei millään meinannut suostua ohjelman uudistamiseen kokonaisvaltaisemmaksi, mutta suostui siihen lopulta pitkien keskustelujen jälkeen.
Quintal pitää Kudumbamin tämänhetkistä kumppanuutta Ruotsin ja Pohjois-Suomen Pääskyjen kanssa arvokkaampana kuin yhteistyötä Hivoksen kanssa Leisa-verkostossa. Näin siitäkin huolimatta, että Pääskyjen tuki Kudumbamille on vain kymmenesosa Hivoksen antamasta rahasta.
— Me tarvitsemme kehitysyhteistyöhön lisää kumppanuutta ja yhteistyötä, jotta kokemukset, ideat ja arvot vaihtuisivat länsimaisten ja intialaisten kansalaisjärjestöjen välillä. Se antaa meille kaikille paljon uusia mahdollisuuksia, Quintal päättää ajatuksensa enkä voi muuta kuin yhtyä hänen sanoihinsa.
Myöhemmin kumppanuus tulee mieleeni uudestaan.
— Me intialaiset kerromme toisillemme kaiken mitä tiedämme. Te länsimaalaiset salaatte tietojanne toisilta kansalaisjärjestöiltä, muistan intialaisen Keystone-järjestön perustajan Pratim Royn sanoneen.
Ajattelen: Vaikka me suomalaiset kehitysyhteistyön kansalaisjärjestöt olisimme oppineet kumppaneiksi kehitysmaiden kansalaisjärjestöjen kanssa, me saamme vielä oppia kumppaneiksi muiden suomalaisten järjestöjen kanssa.
Matti Lintulahti
Kirjoittaja on oululainen toimittaja ja Pohjois-Suomen Pääskyjen jäsen.