Kansanedustaja Pertti Paasion hallitukselle laatima selvitys herättää lopultakin toiveita Suomen kehitysyhteistyön kääntymisestä määrälliseen ja laadulliseen nousuun.
Helmikuun alussa luovutetussa selvityksessä esitetään määrärahojen palauttamista YK:n suositusten tasolle noin 10 vuodessa. Ehdotettu aikataulu on hidas, mutta jos sen avulla saadaan aikaan pitävä sitoutuminen ja pystytään pitämään kiinni kehitysyhteistyön laadusta, on lopputulos varmasti parempi kuin nopeampi mutta hätiköity toiminta.
Hallitus sai pyytämänsä selvityksen. Pallo on nyt sillä. Nyt mitataan todellinen poliittinen tahto.
— Tarttukaa Paasion ojentamaan oljenkorteen ja hyväksykää Paasion selvitys hallituksen linjaksi mahdollisimman nopeasti, vetoaa Kepan toiminnanjohtaja Folke Sundman.
”Leikkaukset tehtiin hätiköiden”
Pääministeri Paavo Lipposen hallituksen ohjelmassa päätettiin laatia välittömästi selvitys ”kehitysyhteistyön painopisteistä ja monenkeskisen ja kahdenvälisen kehitysyhteistyön sekä eri apukanavien tuloksellisuudesta”.
Tämän selvityksen perusteella hallitus lupasi tehdä periaatepäätöksen ”kehitysyhteistyön suuntaamisesta sekä suunnitelman aikataulusta, jolla kehitysyhteistyön bruttokansantuoteosuutta voidaan nostaa”.
Periaatteessahan Lipposen hallitus on sitoutunut tavoittelemaan YK:n suosittelemaa 0,7 prosentin osuutta bruttokansantuotteesta. Käytännössä hallitus totesi, ettei tuo tavoite koske sitä itseään ja jäädytti kehitysyhteistyömäärärahat markkamääräisesti koko kautensa ajaksi.
Nyt hallitus on selvittänyt asiaa. Aivan ensimmäiseksi selvitys toteaa oman toimeksiantajansa tavoitteen ja määrärahojen jäädytyspäätöksen ristiriitaisuuden ja kritisoi edeltävää hallitusta siitä, että voimakkaiden määrärahaleikkausten keskellä laiminlyötiin poliittinen päätöksenteko siitä, mitkä ovat Suomen kehitysyhteistyön painopisteet.
Selvitysmiehenä toimineen kansanedustaja Pertti Paasion mielestä kehitysyhteistyön raju leikkaaminen on lamankin oloissa ollut kestämättömästi perusteltua. Kehitysyhteistyöhön ei ole suhtauduttu kyllin vakavasti, Paasio on havainnut. Lisäksi leikkaukset tehtiin hätiköiden vailla poliittista ohjausta. Syntynyttä soppaa täytyy siis hämmentää vähän joka puolelta, vaikka Suomen kehitysyhteistyön tavoitteet ja perusteet eivät selvityksen mukaan kaipaakaan uudistamista.
Suosituksista toimenpiteisiin
Paasio kokosi esikuntineen muutamassa kuukaudessa aikamoisen määrän niin yleisiä kuin hyvinkin yksityiskohtaisia suosituksia. Selvitystyön lähtökohdat ja suositukset eivät ole kovinkaan kaukana esimerkiksi prosenttiliikkeen ajattelusta.
Ensimmäinen reaktio suosituksia lukiessa onkin tyytyväisyys, orastava toivo — ja sitten huoli lähinnä siitä, miten nämä saadaan tehokkaasti muutettua poliittisiksi päätöksiksi ja ajettua lopulta läpi myös kaiken tietävässä ja taitavassa virkamieskunnassa. Tekemistä tällä saralla riittää lähivuosina yllin kyllin.
Keskeisiltä osiltaan Paasion selvitys antaa järjestöjen aktiiveille ja prosenttiliikkeelle tässä työssä arvokkaan ja arvovaltaisen tuen. Kevään aikana punnitaan Lipposen hallituksen todellinen poliittinen tahto ja kyky viedä se läpi, kun se ryhtyy tämän selvityksen pohjalta valmistamaan periaatepäätöstään kehitysavun suuntaamisesta ja suunnitelmaansa sen määrän nostamisesta takaisin sivistysmaiden tasolle.
Juha Rekola
Kirjoittaja on kehitysmaatoimittajien Maailman Sivu -yhdistyksen puheenjohtaja