”Tunisia on niin vapaamielinen islamilainen maa, että täällä naisilta kiellettiin hunnun käyttö jo 1960-luvulla.”

Tjäreborgin opas ei varmaan itse ymmärrä, miten mieletön hänen lausuntonsa on. Kukaan suomalaisista turisteista, jotka maistelevat makeaa, punaista mehua loistohotellin pohjakerroksen ilmastoidussa kokoushuoneessa, ei myöskään reagoi näkyvästi oppaan ehkä vahingossa suustaan päästämään lapsukseen.

Niin pinttynyt on länsimaisten uutisvälineiden maalaama uhkakuva islamista, että sananvapaus, uskonnonvapaus ja vapaus pukeutua niin kuin tahtoo ei enää näytä koskevan muslimeja. Oppaan väite ei sitä paitsi pidä paikkaansa. Tunisiassa on yhä naisia, jotka kulkevat huntuun pukeutuneena.

Mutta vaikka hijabin käyttö ei olekaan kiellettyä, niin huntuun pukeutuvat naiset voivat olla varmoja siitä, että poliisi ei jätä heitä rauhaan. Huntuun pukeutumista pidetään nimittäin kielletyn islamistisen al-Nahda -liikkeen tukemisen merkkinä, mikä tarkoittaa käytännössä usein mielivaltaisia pidätyksiä, pahoinpitelyjä, seksuaalista väkivaltaa, potkuja töistä julkisella sektorilla, vierailukieltoja vankiloihin tapaamaan vangittuja sukulaisia tai omaa vangitsemista.

Amnesty on adoptoinut mielipidevangeikseen kymmeniä naisia, jotka on pidätetty joko epäiltyinä tai todellisina al-Nahdan jäseninä.

Ensimmäinen osoitus siitä, että Tunisia on pohjaa myöten poliisivaltio, tulee vastaan jo passintarkastuksessa. Vaimo ja lapsi pääsevät läpi ongelmitta, mutta minun passini ja lentokoneessa täytetty maahantulokortti kiinnostavat rajapoliisia sen sijaan tavattomasti.

— Olette siis toimittaja?

— Kyllä olen.

— Kuinka pitkään viivytte maassa? Missä aiotte asua? Kenen palveluksessa olette? Vastaukset useimpiin kysymyksiin löytyvät valmiiksi täytetystä kortista, mutta pelkkä freelancetoimittaja ei kelpaa.

— Mikä lehti? Minun täytyy saada tietää mikä lehti. — En työskentele minkään erityisen lehden palveluksessa, olen freelanseri.

— Mikä lehti? Lopulta hän pyytää minut tiskin toiselle puolelle ja kirjoitan kiltisti paperiin, että lehti on nimeltään freelance. Hänen näyttöpäätteellään on ennestään viiden nimen lista. Kaikkien nimi on Johansson, mutta etunimet eivät täsmää minun nimeni kanssa.

— Oletko täällä pelkästään lomalla? Oletko Tjäreborgin mukana?

Myöntävät vastaukset kelpaavat ja pääsen jatkamaan matkaa matkalaukkujen suuntaan. Mietin mitenköhän mies olisi reagoinut, jos olisin sanonut, että työskentelen Amnesty Internationalin palveluksessa? Mietin olisiko nimeni ollut mustalla listalla, jos olisin koskaan kirjoittanut juttua Tunisian jatkuvasti lisääntyvistä ihmisoikeusloukkauksista.

Maaliskuussa 1994 pidettyjen presidentinvaalien jälkeen lehdistön toimintamahdollisuuksia on rajoitettu voimakkaasti. Ulkomaisia lehtiä, kuten Le Monde ja Libération on ajoittain kielletty ja ulkomaankirjeenvaihtajilta on evätty pääsy maahan tai sitten heitä on karkotettu maasta. Paikallisia toimittajia, jotka ovat kirjoitelleet ulkomaisiin lehtiin, on ahdisteltu tai heiltä on viety työpaikka. Ihmisoikeustarkkailijoilta on kielletty maahanpääsy, heidän joukossaan yksi Amnestyn delegaatti.

Sousse on Tunisian kolmanneksi suurin kaupunki, ja jo vuosien ajan myös pohjoismaisten turistien suosima matkakohde. Päällisin puolin kaupunki näyttää miltä hyvänsä Välimeren lomakohteelta. Arabialaiset vaikutteet eivät ole näkyviä. Rakennukset ovat pääasiassa rumia uudisrakennuksia, hotelleja toisensa jälkeen. Rannalla eurooppalaiset naiset makaavat rinnat paljaina. Vanhankaupungin basaarissa kauppamiehet huijaavat turistirihkamasta kymmenkertaisia hintoja.

Me pärjäämme pelkillä sandaaleilla ja kiirehdimme eteenpäin rauhallisempien varjoisten pikkukujien suuntaan. Soukin yläpuolella vanhan kaupunginmuurin kohdalla ihmisiä istuu suuren kalteriportin ulkopuolella jonossa. Kylteissä kerrotaan, että valokuvaaminen on kiellettyä.

Olemme aivan vahingossa sattuneet Soussen vankilan portille. Tuolla sisällä istui alkuvuodesta kolme tunisialaista opiskelijajohtajaa, joiden epäiltiin toimivan aktiivisesti kielletyssä kommunistipuolueessa. Yksi opiskelijoista kärsi tuberkuloosista ja toisella oli vakava ihoallergia. Amnestyn viime tammikuisen pikatoimintavetoomuksen mukaan he olivat akuutin lääkehoidon tarpeessa. Opiskelijat vapautettiin myöhemmin odottamaan korkeamman oikeusasteen päätöstä.

En tiedä onko vankilassa tällä hetkellä mielipidevankeja. Ne, joiden tapauksiin ole tutustunut, viruvat maan eteläosan vankiloissa. Keskellä aavikkoa, kaukana perheistään ja muista mahdollisista vierailijoista.

Eräs siirretyistä vangeista on Hamma Hammami, yksi kielletyn kommunistipuolueen johtajista. Oman todistuksensa mukaan Hammamia kidutettiin sekä Soussen vankilassa että kaupungin keskuspoliisiasemalla. Kuljemme melkein joka päivä ohi poliisiaseman, joka on eräs Soussen monumentaalisimmista rakennuksista.

Hammami kertoi oikeudessa, että poliisi oli tuolla sisällä iskenyt häntä päähän, että he häpäisivät hänet seksuaalisesti, että poliisit seisoivat hänen niskansa päällä niin että hän melkein tukehtui ja että kerran he osoittivat häntä pistoolilla ohimoon ja uhkasivat ampua hänet.

Ulkona seisoo rivi pysäköityjä poliisiautoja. Tunisiassa mustamaijojen ikkunoiden ulkopuolella on kalterit. Poliisia on suojeltava kansalta… Hamma Hammami tuomittiin myöhemmin yli kymmeneksi vuodeksi vankeuteen osallistumisesta kielletyn järjestön toimintaan, henkilöllisyyspapereiden väärentämisestä sekä väkivaltaisuudesta poliisia kohtaan.

Poliiseja, joita Hammamin väitettiin pahoinpidelleen, ei kuitenkaan kuultu oikeudenkäynnissä. Amnestyn edustaja ei myöskään päässyt osallistumaan. Amnestyn mukaan Hamma Hammami on mielipidevanki, joka pitäisi välittömästi vapauttaa.
 

Tunisian-lomalla on pakko vierailla myös pääkaupungissa Tunisissa sekä Karthagon puunilaisilla ja roomalaisilla raunioilla. Parhaiten säilyneet muurit ja pilarit ovat Pius Antoniuksen kylpylän jäänteitä. Kylpylän raunioita saa valokuvata vain yhdestä suunnasta. Toisella puolella seisovat kiväärein aseistetut uhkaavat sotilaat, jotka osoittavat sormella kylttejä, joissa kameran yli on vedetty iso X.

Syynä kieltoon on presidentti Ben Alin palatsi, joka sijaitsee raunioiden lähellä. Presidentinlinnaa ei missään tapauksessa saa valokuvata! Sen sijaan kuvat Hänen Ylhäisyydestään Monsieur Zine El Abdine Ben Alista itsestään eivät ole kiellettyjä.

Melkein jokainen kahvila, kauppa, parturi tai mikä tahansa palvelulaitos ylpeilee virallisella muotokuvalla. Muureja ja seiniä koristavat julisteet maanisästä syleilemässä pikkulapsia ja lähettämässä rauhankyyhkyjä lentoon. Maan suurin sanomalehti Le Presse julkaisee joka päivä etusivulla uutisen Ben Alin tekemisistä.

Karthagon rauniot ovat laajat, ja käytämme enemmän aikaa kuin oli tarkoitus. Puoliksi suunniteltu vierailu Amnestyn Tunisian osaston luona jää tekemättä, koska meidän pitää ehtiä iltajunalla takaisin Sousseen. Ehkä parempi niin, kuka tietää miten loma olisi päättynyt jos olisin näyttäytynyt siellä. Amnestyn toimisto ei ole nimittäin viranomaisten suosiossa. Toimiston postia avataan ja takavarikoidaan säännöllisesti, poliisi kieltää siltä tilaisuuksien järjestämisen ja Amnestyn jäsenten jokapäiväinen elämä tehdään kaikin tavoin hankalaksi.

Amnestyn sihteeristö Lontoossa on kirjeissään Tunisian hallitukselle toistuvasti arvostellut tunisialaisten Amnestyn jäsenten saamaa kohtelua ja korostanut, ettei Tunisian osasto ole millään tavalla vastuussa Amnestyn Tunisiasta kertovista raporteista. Hallitus vastaa, että ongelmat ovat teknisiä, eivät ideologisia. Ja ahdistelu jatkuu. Toisissa yhteyksissä maa ylpeilee liberaaleilla ihmisoikeuslinjauksillaan ja unohtaa vain harvoin mainita, että myös Amnestyllä on jäsenistöä Tunisiassa.

Kun olemme lähdössä maasta, rajapoliisi on pidättänyt nuoren miehen. Ehkä hän on huumeiden salakuljettaja, ehkä taskuvaras. Tai ehkä hän on jonkun sellaisen tunisialaisen veli, joka on poliittisen painostuksen takia paennut maasta ja muuttanut asumaan ulkomaille. Jokaisessa kolmessa tapauksessa todennäköisyys on suuri, että hänet pannaan viikkojen ajaksi salaiseen säilöön, jossa häntä pahoinpidellään.

En tiedä millaisia tuomioita salakuljettajat tai varkaat saavat, mutta jos hän on sukua poliittisesti aktiiviselle tunisialaispakolaiselle, hänet voidaan tuomita vuodeksi vankeuteen pelkästään siksi, että on tavannut veljensä. Tuollaisia tapauksia Amnesty on dokumentoinut.

Frank Johansson

PS. Unohdin mainita, että puolitoistavuotias tyttäremme viihtyi hiekkarannalla mainiosti ja rakasti polskuttelua i det stooora haaavet.

Kirjoittaja on Amnesty Internationalin Suomen osaston tiedotussihteeri. Artikkeli on julkaistu aiemmin ruotsiksi Amnesty-tiedotteessa. Jutussa mainittu Tunisian kommunistipuolueen johtaja Hamma Hammami armahdettiin marraskuussa 1995, artikkelin kirjoittamisen jälkeen.