Kolmasosa Sudanin maanviljelijöistä on joutunut jättämään kotinsa sodan takia. Kaikilla viljelijöillä ei ole enää varaa ostaa siemeniä ja lannoitteita tai palkata työvoimaa. Hallinnon resurssit on sidottu vahvasti sodankäyntiin.

Lisäksi on viitteitä siitä, että molemmat sodan osapuolet – Sudanin armeija ja RSF-joukot – käyttävät ruokaa aseena estämällä humanitaarisen avun toimittamista. RSF on ryöstänyt viljasatoa, ja humanitaaristen työntekijöiden kimppuun on hyökätty.

Miten konflikti heijastuu naapurimaihin?

Afrikan sarvi on konfliktiherkkää aluetta, ja monissa maissa on omia ongelmia. Yksi isoimmista seurauksista ovat pakolaisvirrat: Sudanin pakolaiskriisi on maailman suurin.

Valtaosa pakolaisista on paennut Egyptiin, Tšadiin, Etelä-Sudaniin ja Etiopiaan, joista osa on maailman köyhimpiä maita. Toinen ongelma on muiden maiden sotkeutuminen konfliktiin.

Miten konflikti saadaan loppumaan?

Siinä vaiheessa, kun toinen tai molemmat osapuolet katsovat, ettei ole enää järkevä jatkaa sotimista, aletaan etsiä ratkaisuja neuvotteluiden avulla. Yhdysvallat ja Saudi-Arabia ovat yrittäneet saada osapuolet saman pöydän ääreen.

Kansainvälinen paine ei ole kuitenkaan ollut riittävää, jotta sota saataisiin päättymään. Sudanin kriisistä puhutaan unohdettuna kriisinä, koska Ukrainan sota ja Gazan tilanne vaikuttavat siihen, että vain tietty määrä konflikteja voi olla kerrallaan parrasvaloissa. Sudan ei ole saanut tarvitsemaansa huomiota.

Keskeistä on nyt se, miten saadaan siviiliosapuolet mukaan keskusteluihin. Kansalaisyhteiskunta pyrkii järjestäytymään ja valmistelee keskusteluja, jotta ne voivat taisteluiden loputtua auttaa viemään muutosta eteenpäin.