Kun profeetta Muhammed kuoli vuonna 632, seuraajaksi valittiin kalifi Abu Bakr. Joidenkin mielestä asema olisi kuulunut profeetan serkulle Alille, joten he perustivat oman puolueen, shi’at Ali. Syntyi kaksi suuntausta, shiialaisuus ja sunnalaisuus.

”Teologinen ero näiden kahden suuntauksen välillä kehittyi vasta seuraavina vuosisatoina. Kun tarkastellaan islamilaisia dynastioita, sunnien ja shiiojen välistä vihanpitoa on esiintynyt aina silloin tällöin. Mutta se ei ole ollut mikään historiallisesti pysyvä fakta”, sanoo Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola.

Nykyiset konfliktit eivät siis ole jatkumoa ikiaikaisesta vihanpidosta, vaan sen juuret löytyvät lähihistoriasta. Juusolan mukaan Iranin vallankumous vuonna 1979 oli yksi tärkeä virstanpylväs shiiojen ja sunnien välisen vastakkainasettelun kehityksessä.

”Sen seurauksena Iranista tuli merkittävä alueellinen toimija ja se on korostanut shiialaisuutta ja toimii tavallaan shiialaisten edustajana maailmassa. Tämä puolestaan on saanut monet sunnienemmistöiset valtiot, ennen kaikkea Saudi-Arabian, korostamaan omaa sunnalaista identiteettiään”, Juusola kertoo.

Iranin ja Saudi-Arabian välinen vastakkainasettelu on ollut hyvin tärkeä dynamo: kumpikin on halunnut esiintyä oman uskontoryhmänsä edustajana ja pyrkinyt esittämään alueellisen valtataistelun sunnien ja shiiojen välisenä konfliktina. Esimerkiksi oppositiotoiminta voidaan leimata vastapuolen masinoimaksi.

Tänä päivänä muslimiyhteisöt missä tahansa maailmalla ovat enemmän sidoksissa paikallisiin konflikteihin, koska tiedonvälitys on globaalia ja on sosiaalinen media. Siksi paikalliset konfliktit jossain Irakissa ja Jemenissä heijastuvat Eurooppaankin paljon herkemmin.

Toinen vastakkainasetteluun voimakkaasti vaikuttanut tekijä on Yhdysvaltain hyökkäys Irakiin vuonna 2003, Saddam Husseinin hallinnon kaatuminen ja sitä seurannut sisällissota.

”Kun valtio luhistui, se johti sektarianistiseen vastakkainasetteluun sunnien ja shiiojen välillä ja ruokki muita vastaavia konflikteja alueella”, Juusola sanoo. Irakin entisen arkkivihollisen Iranin asema vahvistui, mikä puolestaan aktivoi Saudi-Arabiaa ja konflikti eskaloitui.

Valtapolitiikka heijastuu tavallisten ihmisten elämään siten, että ihmiset tulevat tietoiseksi omasta ja naapureidensa uskonnollisesta identiteetistään, johon ei aiemmin kiinnitetty huomiota. Asuinalueet eriytyvät erityisesti konfliktin jälkeen, näin on käynyt esimerkiksi Bagdadissa ja Beirutissa.

”Kun sektariaaninen piru pääsee kerran irti, sen jälkeen sen uudelleenvangitseminen ja konfliktin lopettaminen on hyvin vaikeaa”, Juusola toteaa.

Vastakkainasettelu heijastuu myös Suomeen, erityisesti Irakista eri aikoina tulleiden muslimien väleihin.

”Tänä päivänä muslimiyhteisöt missä tahansa maailmalla ovat enemmän sidoksissa paikallisiin konflikteihin, koska tiedonvälitys on globaalia ja on sosiaalinen media. Siksi paikalliset konfliktit jossain Irakissa ja Jemenissä heijastuvat Eurooppaankin paljon herkemmin”, Juusola kuvailee.