Hiphopin maailma on varsin miehinen kaikkialla. Mutta kun ympäröivä yhteiskuntakin korostaa sukupuolten perinteisiä rooleja, voi hiphoppia rakastavan tytön tai naisen tie olla erityisen kuoppainen. 

Mosambikin harvalukuisten naisräppäreiden joukossa on muutamia tunnettuja nimiä. Yksi heistä on Mel Kait, oikealta nimeltään Sheila Carla Malauene.

Kuten moni muukin Mosambikin rap-musiikin vaikuttaja ja harrastaja, myös Malauene on saapunut maansa ensimmäisen tieteelliseen hiphop-konferenssiin. Ohjelmatauolla hän kertoo Maailman Kuvalehdelle, että tyttöjen esteet musiikkiuralle alkavat jo kotoa. 

”Tytöt pitävät huolta sisaruksistaan, kokkaavat, pyykkäävät ja siivoavat. Ei siinä jää paljoa aikaa taiteelliselle luovuudelle. Taide tarvitsee aikaa.” 

Pojilla puolestaan on hänen mukaansa on ihan konkreettisesti enemmän aikaa kuunnella musiikkia, kelailla omiaan ja alkaa kirjoittaa lyriikkaa. 

Malauene itse oli sinnikäs. Hän teki kotityöt ja kirjoitti sen jälkeen runoja. Samalla hän kuunteli paljon hiphoppia, ja jossain vaiheessa hän keksi, että sanat ja rytmi soljuvat hyvin yhteen. Syntyi artisti Mel Kait. 

Toistaiseksi hänen tuotannostaan tunnettujen hittien joukkoon on noussut vain yksi kappale, Mosambikin alueellisesta dynamiikasta kertova Rio Save. Siihen nähden hän esiintyy keskusteluohjelmissa ja konserteissa paljon. Alan harvinaisia naisia halutaan nostaa esiin. 

”Välillä vähän liikaakin”, hän naurahtaa. 

Haastattelun jälkeen Malauene alias Mel Kait nousee lavalla puhumaan. 

Hän sanoo paikalle kerääntyneelle konferenssiyleisölle, että itse hiphop-yhteisö, tuottajat, muut artistit ja keikkojen järjestäjät ovat ottaneet naisartistit hyvin vastaan. Isompi ongelma on ympäröivä yhteiskunta, joka tuntuu ajattelevan, että mitähän tuo yksinäinen nainen tekee kolmensadan miehen keskellä. Vihjaillaan, että sillä on varmaan vipinää. 

Välillä sitä tuntuvat ajattelevan toiset artistitkin. 

”Jos nyt jotain teille mieskollegoille voin sanoa, niin kyllä te voisitte vähentää sitä ’mennään meille’ -läpänheittoa. Tahtoisimme olla työkavereita, emme lihanpaloja.” 

Niin kuin häirinnästä puhuttaessa usein käy, myös Maputossa nousee esiin, että miehiäkin häiritään. 

”Mitä meidän pitäisi tehdä, jos meidän kimppuumme käydään? Ei ole tavatonta, että naiset yrittävät tulla tykö”, sanoi maankuulu DJ Sydney, tuottaja ja hiphop-levy-yhtiö GM Recordsin omistaja. 

Mel Kait kehotti Sydneyä menemään poliisille, jos häntä kohtaan oikeasti käytetään seksuaalista väkivaltaa.

Vastaus saa yleisön nauramaan makeasti. Miespuolinen yleisön jäsen arvelee, että poliisit nauraisivat miehen pihalle, jos sellaisesta kehtaisi valittaa. 

Sukupuolen lisäksi hiphop-konferenssissa puhututtaa kysymys, voiko rauhaa rakentaa hiphopin avulla. Aihe on ajankohtainen, sillä Mosambik on harvoin elänyt rauhan aikaa.

Ensin oli itsenäisyyssota entistä siirtomaaisäntää Portugalia vastaan, sitten 16 vuotta kestänyt sisällissota ja sen jälkeen useita aseellisia konflikteja. Tälläkin hetkellä maan pohjoisosissa aseistetut joukot terrorisoivat maaseutua. 

Jos artisti haluaa kannattaa rauhaa, onko ainoa tie laulaa rauhanlauluja, niin kuin monet Mosambikissa tekevät? Saako Mosambikissakin olla hiphop-kulttuurille tyypillisiä biiffejä, joissa artistit ottavat mittaa toisistaan välillä kovinkin sanankääntein? 

Kysymyksestä ei synny lavalla yksimielisyyttä. Mel Kait kritisoi joidenkin artistien tapaa tapella keskenään sanoilla, jos he samaan aikaan haluavat ajaa rauhaa. Hän itse ei lähtisi taistoihin mukaan, koska hänestä artistin pitää olla esimerkki muille eikä lietsoa konfliktia. 

”Oman kodin pitäisi olla puhdas.” 

”Räppäri on näyttelijä”, vastaa Mel Kaitille räppäri Idóneo Pariela. ”Räppäri voi yhtenä päivänä ottaa matsia toisen kanssa ja seuraavaksi olla ystävä.” 

Pariela on itse tehnyt useamman biiffausbiisin, koska hän on halunnut kiinnittää huomiota joidenkin räppäreiden tekopyhyyteen ja ”laittaa heidät järjestykseen”. 

Myös rap-artisti Mente Suinan mielestä biiffit kuuluvat hiphoppiin Mosambikissakin. Ne tuovat painetta. 

”Paine on hyvästä, se saa ihmisen tekemään asioita, joita ei muuten tekisi. Vaikka sen kesken jääneen levyn loppuun.” 

Mente Suina on maassa tunnettu räppäri, ja itse hän sanoo vältelleensä taisteluja. 

”Alemman tason kaverit yrittävät usein biiffata saadakseen mainetta, ja sellaiseen menee vain aikaa turhaan. Mutta yleisesti ottaen biiffit lämmittävät liikettä ja saavat näyttämään, kuka on paras räppäri.” 

Onko artisti vaikuttaja vai viihdyttäjä? Kumpi on tärkeämpää: sanoma vai mammona? 

Konferenssin aikana käy selväksi, että Mosambikin hiphop-piireissä käydään lähes samoja alan sisäisiä vääntöjä kuin muissakin maissa.

”Monet ovat alalla vain rahan ja maineen tähden”, sanoo DJ Sydney. ”Monet heistä pettyvät ja lopettavat uran, kun eivät saavutakaan näitä.” 

Yhteiskunnallinen motivaatio on hänestä kestävämpi pohja. Ensi vuonna Mosambikissa on vaalit, mikä aina lämmittää poliittisen keskustelun.

Politiikka ja yhteiskunnan ongelmat ovat olleet räppäreille aina hyvää virtaa tehdä erilaisia protestilauluja, ja Mosambikissa tämän alan mestari oli tämän vuoden maaliskuussa kuollut Azagaia, joka nauttii suurta suosiota koko portugalinkielisessä maailmassa. 

”Azagaia sanoi haluavansa biiffata poliitikkojen kanssa, ei kollegoiden”, muistutti konferenssin pääjärjestäjä, hiphop-tutkija Janne Rantala irlantilaisesta University College Corkista. 

Azagaian yhteiskunnallinen merkitys saikin Mosambikin poliitikot niin varpailleen, että jopa miehen hautajaissaattue ohjattiin kovakouraisesti kulkemaan kaukaa presidentinlinnasta, ja mielenosoitukseksi tulkittu surukulkue lopulta hajotettiin kyynelkaasulla. Azagaian kuolinsyy oli ilmeisesti sairauskohtaus, eikä rikosta epäillä. Jos olisi epäilty, Rantala uumoilee, että kansa olisi lähtenyt mellakoimaan. 

Mente Suinan mielestä hallitus tulkitsi Azagaian musiikkia väärin. 

”Mielenosoitukset nousevat pettymyksistä, niin kuin Azagaian musiikkikin. Tieto ja kriittisyys kiinnittävät huomiota epäkohtiin, ja ne voivat auttaa rauhan rakentamisessa.” 

Rantalan mukaan yksi Azagaian päätemoista viimeisinä vuosina oli rauhan toivominen Mosambikiin, vaikka hän myös lauloi paljon köyhyydestä, korruptiosta ja muista epäkohdista. 

Idóneo Pariela sanoi olevansa surullinen, että Azagaian välittämä nuorison hätähuuto on kuultu vasta nyt. 

”Räppärit ovat laulaneet rauhasta ja muutoksen toiveesta jo hyvin kauan. Miksi me kiinnitämme huomiota ihmisten sanomaan vasta, kun he ovat jo edesmenneet?”