Artikkelikuva
Matti ja Riitta Pasanen

Rakkaat tekevät kodin

Ikääntyessä kodin merkitys korostuu. Kun työ- ja arkikiireet vähenevät, kotona vietetään enemmän aikaa. Maailman Kuvalehti kysyi eläkeläisiltä, mikä tekee kodista kodin.

Matti, 66, ja Riitta Pasanen, 64, Tampere

”Olen (Matti) kotoisin Oulusta. Asuin samassa kerrostalossa lähes 20 vuotta, kunnes ylioppilaaksi tultuani muutin Tampereelle. Opiskeluvuosina Tampereella kotini vaihtui melko usein. Yhteen aikaan asuin kuuden hengen kimppakämpässä Ruotulassa lähellä nykyistä kotitaloani. Muistan katselleeni silloin tänne päin ja miettineeni, että tuossa talossa voisi joskus asua.

Minä Riitta synnyin Lahdessa kuusilapsiseen suurperheeseen. Isoäiti asui meillä, joten meitä oli yhdeksän henkeä 42:n neliön asunnossa. Lahdessa solmin ensimmäisen avioliittoni ja muutimme silloisen mieheni kanssa Tampereelle opiskelemaan. Täällä saimme tyttären, mutta myöhemmin erosimme. Olen asunut vuokralla siihen asti, kunnes muutimme nykyiseen kotiimme Matin kanssa.

Muutimme Takahuhtiin omakotitaloomme vuonna 1993. Matilla oli silloin edellisestä avioliitosta kaksi tytärtä.

Tyttäremme ovat lähes samanikäisiä ja heistä on ollut toisilleen seuraa.

1950-luvulla rakennetussa talossa viehätti sen henki. Emme kumpikaan välitä liian modernista tyylistä ja olemmekin halunneet säilyttää talon osin alkuperäisessä kunnossa.

 

”Koti merkitsee meille elettyä elämää, sekä omia, että aikaisempien sukupolvien muistoja.”

 

Koti merkitsee meille elettyä elämää, sekä omia, että aikaisempien sukupolvien muistoja. Olemme koti-ihmisiä ja vaalimme kotona vietettyä aikaa.

Olemme viettäneet kotonamme monia juhlia läheistemme kanssa, ja tulevan joulun olemme täällä. Kodissamme kaikki tuntuu olevan järjestyksessä, mikä liittyy parisuhteeseen, jossa on hyvä olla. Lisäksi on mukava asua lähellä lapsiamme ja heidän perheitään.”

Kuvassa Anneli Kangasvieri istumassa nojatuolissa kodissaan
Anneli Kangasvierin lapsuudenkodissa Kinnulan kunnassa asui sisarusten ja vanhempien lisäksi mummo sekä piikoja ja renkejä.

Anneli Kangasvieri, 67, Tampere

”Olen syntynyt maalaistalossa pohjoisessa Keski-Suomessa, Kinnulan kunnassa. 1950-luvulla, kun olin lapsi, kotimme pihapiirissä oli punavalkoisen talomme lisäksi hevostalli, navetta, kanala, lampola, sikala ja aittoja. Siihen aikaan taloa asutti minun, sisarusteni ja vanhempieni lisäksi vanha emäntä eli mummoni, välillä muita sukulaisia, ja tietysti piikoja ja renkiä.

Lapsuudenkodistani on valtavasti ihania muistoja, se oli turvallinen ja sosiaalinen yhteisö. Pienestä pitäen osallistuin maataloustöihin.

Olen muuttanut paljon. Olen sitä sukupolvea, joka muutti maalta kaupunkiin töiden perässä.

Kinnulassa pystyi käymään oppikoulun alemmat luokat, mutta lukiota varten jouduin muuttamaan 80 kilometrin päähän Toholammille. Silloin asuin vuokralla ja jaoin omakotitalon huoneen luokkakaverin kanssa. Sittemmin päädyin Jyväskylään opiskelemaan, silloin minulla oli jo lapsikin.

Koti on aina merkinnyt minulle paikkaa, jossa on työ ja läheiset. Kun kaksi vuotta sitten jäin eläkkeelle, muutin Helsingin Töölöstä tänne Tampereen keskustan tuntumaan Ratinaan. Lähistöllä asuvat lapseni ja lapsenlapseni, mikä merkitsee paljon.

Vaikka kotini on vaihtunut useasti, se on aina ollut paikka, jossa on saanut olla rauhassa, levätä ja viihtyä. Sen lisäksi, että haluan kodin olevan siisti ja viihtyisä itselleni, haluan sen olevan miellyttävä myös perheenjäsenilleni.

Pääsen rentoutumaan lapsuudenmaisemiini Kinnulaan, sillä meillä on mökki järven rannalla syntymäkotini mailla.”

Esko ja Pirkko Leväsmaa makaamassa sängyssä kodissaan
Esko ja Pirkko Leväsmaan virallinen koti on senioritalossa Tampereella, mutta he viettävät suurimman osan ajasta mökillä Kuhmoisissa.

Esko, 74, ja Pirkko Leväsmaa, 69, Tampere

”Olemme asuneet yhdessä 40 vuotta, joista 30 olemme olleet naimisissa. Esko on paljasjalkainen tamperelainen ja minä Pirkko alun perin maatalosta Kuhmoisista.

Virallinen kotimme on senioritalossa Hervannassa, mutta suurimman osan ajasta vietämme lapsuuteni maisemissa Kuhmoisissa. Mökki on järven rannalla, siellä on enemmän puuhasteltavaa kuin täällä kaupungissa.

Arvostamme kaupunkikodissamme Hervannassa erityisesti sen senioriystävällisyyttä – talossa on palveluohjaaja, kuntosali, ruokala ja kaikki muut palvelut lähellä. Asumme nyt kolmiossa, mutta muutamme pian pienempään asuntoon saman talon sisällä. Vietämme niin paljon aikaa mökillä, että emme tarvitse kaupunkiasuntoon paljon tilaa.

Vaikka olemme todella tyytyväisiä senioritaloon, viihdymme paremmin maalla.

 

”Mikään ei ole meille tärkeämpää kodissa kuin se, kenen kanssa sen jakaa.”

 

Mikään ei ole meille tärkeämpää kodissa kuin se, kenen kanssa sen jakaa. Olemme edelleen kovin rakastuneita toisiimme. ”

Mustavalkoisessa kuvassa vanha puinen rivitalo yläviistosta kuvattuna
Esko Leväsmaan lapsuudenkoti, Särkijärven talo Tampereella.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!