Riveittäin kukkia, pensaita, nuoria puita ja taimia reunustaa tietä vilkkaassa Mbezi Louisin kaupunginosassa Dar es Salaamissa. Osa kasveista on pakattu pieniin muovipusseihin tai kierrätettyihin vesipulloihin, jotkut ovat jo niin isoja, että ne varjostavat pienempiä kasveja.
David Simon, joka tunnetaan paremmin Ngoshana, kävelee kasvien välissä, tarkistaa niiden kuntoa ja puhuu asiakkaiden kanssa. Muutaman metrin päässä surisee busseja, moottoripyöriä ja autoja.
Ngoshan taimitarha sijaistee lähellä Dar es Salaamiin johtavaa moottoritietä. Hänelle tienvierusta on sekä työpaikka että näyteikkuna. Liiketila on vain lainassa, ja sen ympärillä oleva kaupunki muuttuu jatkuvasti.
”Jotkut ohikulkijat saattavat huomata kasvin ja kysyä hintaa mennessään töihin mutta eivät palaa ostamaan sitä paluumatkalla. Jos kasvi viehättää heitä, joskus he maksavat siitä ja pyytävät minua säilyttämään sitä puolestaan”, hän kertoo.
Ngosha kasvoi Mwanzassa, Tansanian toiseksi suurimmassa kaupungissa, jossa hän vietti osan lapsuudestaan hoitamalla vihannespuutarhoja. Kun hän muutti Dar es Salaamiin vuonna 1997, hän toivoi voivansa jatkaa toisen asteen koulutusta, mutta perheellä ei ollut siihen varaa. Nyt hän on kolmen lapsen isä.
“Tein monenlaisia pätkätöitä vuoteen 2020 asti. Silloin päätin tehdä puiden ja kukkien myynnistä pääelinkeinoni”, hän kertoo.
Hän ostaa taimia muilta kauppiailta ja lisää niitä itse. Suurin osa hänen myymistään kasveista on koristekasveja tai varjoa tarjoavia kasveja.
“Useimmat ovat koristekasveja, koska ihmiset ovat kiinnostuneempia siitä, että koti näyttäisi viehättävältä”, hän kertoo.
Yrityspuolen asiakkaisiin kuuluu esimerkiksi hotelleja, jotka koristelevat kasveilla ulkotiloja. Kasvien hinta vaihtelee euroissa noin 1,7:stä 33:een.
Klikkaa kuvassa olevaa nuolta ja näet lisää kuvia.
Monet yksityisasiakkaat ovat naisia, jotka ostavat kukkia ja muita kasveja koristellakseen kotejaan ja pihojaan. Khadija Lyoballe viehätys on myös käytännöllinen.
”Rakastan kukkia ja puita kotini ympärillä, koska ne viilentävät taloa”, hän kertoo.
Hän omistaa kotinsa, joten hän voi myös istuttaa kasveja vapaammin. Toisin on vuokralla asuvan Rehema Kazeman laita.
”Jos minulla olisi oma talo, se olisi kuin Eedenin puutarha. Mutta muutan talosta toiseen, joten minulla voi olla vain rajallinen määrä kasveja. Nyt istutan vain kukkia, jotka voin helposti ottaa mukaani.”
Ngoshan kasvitarha ei ole enää vain kasvienostopaikka. Hän myös vierailee asiakkaiden luona, suunnittelee ja järjestelee näiden puutarhoja, myy kukkapurkkeja ja hyödyntää taimitarhaa valokuvien taustana.
”Vastanaineet tulevat yleensä ottamaan valokuvia ja maksavat jopa 100 000 shillinkiä (33 euroa) kuvaussessiosta. Joulukuu on erityisen kiireinen, koska silloin on paljon häitä ja loppuvuoden juhlia”, hän kertoo.
Taimitarha toimii läpi vuoden, mutta kysyntä vaihtelee vuodenaikojen mukaan.
”Asiakkaat ostavat enemmän kasveja sadekaudella, kun kasveja on helpompi ja halvempi hoitaa. Kuivana kautena myynti hidastuu, kun asiakkaat ovat huolissaan kastelun hinnasta”, Ngosha kertoo.
Hän kastelee kasvit kaksi kertaa päivässä letkusta, joka on yhteydessä vesitankkiin.
“Viime vuoden lopulla vettä säännösteltiin Dar es Salaamissa, ja käytimme yli miljoona shillinkiä (330 euroa) kuussa ostaaksemme vettä ja pitääksemme tämän paikan vehreänä. Normaalisti käyttäisin noin 500 000 shillinkiä (165 euroa)”, hän kertoo.
Yritys Ngoshalle tärkeä tulonlähde. Hän ei enää ottaisi vastaan työpaikkaa, jos saisi sellaisen.
”Puutarha on antanut minulle sen elämän, joka minulla on.”
Elinkeino on kuitenkin osin riippuvainen sijainnista. Teiden varsilla kaupittelua sääntelee Tansanian kansallinen tievirasto. Se voi kehottaa yrittäjiä siirtymään muualle, kun tilaa tarvitaan tietöihin. Kompensaatiota ei saa ja poistua pitää omalla kustannuksella.
Ardhin yliopiston tänä vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan epävarmat maaoikeudet ja kaupungin laajentuminen ovatkin suuri haaste kukkamyyjille.
Ngosha toimi alun ilman lupaa kaksi vuotta yrittäessään perustaa taimitarhaansa. Myöhemmin hän sai virallisen luvan. Hänen tilansa kattaa noin 3 000 neliömetriä, josta hän maksaa noin 3 000 euroa vuodessa.
Hän tietää, ettei järjestelmä tule olemaan pysyvä. Silloin pitää löytää toinen paikka.
Toinen tienvarren kasvimyyjä Said Mikira, on tehnyt työtään yli kymmenen vuotta. Hänellä on pienempi taimitarha pienemmällä alueella, ja hän myy vain kukkia. Hänellä ei ole virallista toimilupaa.
”En maksa tästä tilasta, koska bisnekseni ei ole kovin suurta. Jos maksan maksut, en tee voittoa. Se ei ole hyvä juttu, koska jos joku toinen kiinnostuu tästä tilasta ja valtaa sen virallisesti itselleen, minut ajetaan pois”, hän kertoo.
Hän on kokenut sen jo. Vuonna 2016 hän joutui lähtemään tien laajentamisen takia. Hän myi kasvinsa tappiolla, ja bisneksen elvyttämiseen meni yli kolme vuotta.
Ngoshakin jatkaa työtään kukkien ja puiden parissa, vaikka tietää, että hänen käyttämäänsä tilaa voi joskus tarvita joku muu.
”Välitän tästä työstä, ja se estää minua tekemästä vääriä asioita selviytymiseni eteen.”
