”Jos haluat pysyä hyvässä kunnossa, ryhdy kirjakauppiaaksi”, toteaa Ian Bourgeot. ”Tämä on yllättävän fyysistä työtä.”
Todisteena sanoilleen Bourgeot kantaa ovesta ulos pari puista penkkiä ja painavia kirjalaatikoita. Ovella oleva ”Sorry, we’re closed” -kyltti kääntyy ympäri ja ilmoittaa: ”Come in, we’re open”.
Arkadia-kirjakauppa avaa ovensa säntillisesti kello 12, eikä mene kauaa, kun ensimmäinen asiakas jo astuu sisään. Bourgeot tervehtii häntä pöytänsä takaa huolitellulla brittienglannilla. Vuorovaikutus ei yleensä jää pelkkään kohteliaaseen tervehdykseen; jokainen puodissa käynyt tietää, että Bourgeot’lla on merkillinen taito vetää asiakkaansa pitkiin ja syvällisiin keskusteluihin.
”Ketään kauppaan astuvaa ei jätetä huomiotta. Keskustelemme joka ikisen asiakkaan kanssa”, Bourgeot sanoo.
Bourgeot ei allekirjoita käsitystä suomalaisten varautuneisuudesta. Hänen mielestään suomalaiset kyllä puhuvat mielellään, kun heille puhuu. Muutenkin Bourgeot’n kokemus suomalaisista poikkeaa stereotypioista.
”Suomalaiset näkevät itsensä rationaalisina ja kurinalaisina, mutta minusta he ovat hyvin tunteellisia. Esimerkiksi amerikkalaisilla on ongelma tunteiden kanssa: he tarvitsevat huomattavan paljon ärsykkeitä voidakseen tuntea yhtään mitään. Suomalaisille riittää vähempikin.”
Jo ennen Suomeen päätymistään Bourgeot oli elänyt hyvin kansainvälistä elämää. Hän syntyi vuonna 1962 Lontoossa ranskalaisen isän ja saksalais-guatemalalaisen äidin perheeseen. Bourgeot muistelee olleensa hieman konservatiivinen lapsi keskellä 60-luvun lopun hippiaikaa.
”Minua ihmetyttivät vaatteet, joita nuoret – mutta minun silmissäni vanhat – ihmiset käyttivät, saati ne vaatteet, joita he eivät käyttäneet. Koulukaverini perheessä oli au pair, joka tuntui aina olevan alasti ja tanssi paljon.”
Välillä perhe vieraili isovanhempien luona Ranskassa. Siellä asenteet tuntuivat suvaitsemattomilta svengaavaan Lontooseen verrattuna.
”Minulla oli kehitysvammainen veli, ja ranskalaisten suhtautuminen häneen tuntui järkyttävältä. Tuntemattomat ihmiset tulivat kadulla sanomaan meille, ettei meidän pitäisi masentaa muita esittelemällä vammaista lasta julkisesti.”
Vuonna 1970 alkoi ajanjakso, jonka aikana perhe muutti toistuvasti maasta toiseen virkamiehenä ja diplomaattina toimineen isän töiden perässä. Muutto Lontoosta Meksikon Guadalajaraan oli kahdeksanvuotiaalle pojalle pienoinen järkytys.
”Mielikuvani Meksikosta perustui lähinnä länkkäreihin, eikä vuoden 1970 Meksiko tietenkään vastannut noita mielikuvia.”
Meksikoa seurasi lyhyt jakso Guatemalassa, minkä jälkeen perhe muutti Malesiaan. Kuala Lumpurissa ei ollut ranskalaista koulua, joten Bourgeot lähetettiin välillä Ranskaan sisäoppilaitokseen. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Tunisiassa. Sitten opintoja Englannissa, asepalvelus Ranskassa, muutama vuosi Yhdysvalloissa…
”Tämä oli ennen internetiä tai WhatsAppia. Kun silloin muutti toiselle mantereelle, sitä oli todella kaukana.”
Toistuva muuttaminen löi leimansa Bourgeot’n identiteettiin. Vielä olennaisempana hän pitää sitä, että hänen vanhempansa olivat kotoisin eri maista.
”Useimpien kaverieni molemmat vanhemmat olivat ranskalaisia, ja heillä oli sen myötä paljon vahvempi side Ranskaan, vaikka he asuivatkin ulkomailla. Minun perheessäni olivat Ranskan lisäksi aina läsnä Guatemala ja Saksa, ja toisaalta varhaislapsuuteni vuoksi tunsin Englannin hyvin läheiseksi. Se monimutkaisti asioita.”
Parikymppisenä Bourgeot kohtasi Pariisissa suomalaisen naisen, josta tuli hänen vaimonsa. Vuonna 1993 nuori perhe muutti pienten lastensa kanssa Suomeen ja asettui Helsinkiin. Bourgeot ryhtyi toimimaan kieltenopettajana ja perusti sitä varten yrityksen – keskellä syvintä lamaa.
”Suomi oli niin monessa suhteessa parempi paikka elää kuin useimmat muut paikat, joissa olin asunut, että lama ei paljoa painanut.”
Bourgeot kehuu Suomea ja suomalaisia niin vuolaasti, että suomalaista alkaa jo nolostuttaa. Erityisesti hän ylistää suomalaista koulutusta.
”Lapsena puhuin useampia kieliä kuin moni aikuinen ympärilläni. Kun muutin Suomeen, sain huomata, että ihmiset, jotka ovat eläneet koko elämänsä pienessä kylässä, saattoivat puhua kolmea tai neljää kieltä paremmin kuin minä.”
Ensivierailuillaan Suomessa Bourgeot hämmästeli erästä ristiriitaa: ihmisten kodit ja ruokakaupat olivat suhteellisen vaatimattomia, mutta julkiset palvelut suorastaan ylellisiä. Kirjastoissa oli vaikuttavat kokoelmat ja laaja tarjonta ulkomaisia lehtiä. Kouluissa ja päiväkodeissa oli Artekin kalusteita.
”Ihmiset eivät vaikuttaneet kovin rikkailta, mutta julkisiin palveluihin näytti riittävän rahaa. Tuntuu, että tästä tasa-arvon ihanteesta on sittemmin osittain luovuttu.”
Suomi on muutenkin muuttunut 26 vuodessa. Bourgeot toteaa, että kun hän muutti Suomeen, täällä oli ”noin neljä” ulkomaalaista, mutta suhtautuminen heihin oli hyväksyvää – ei ylenpalttisen ystävällistä, mutta ei vihamielistäkään.
”Ihmiset luottivat minuun, vaikkei heillä ollut erityistä syytä luottaa. Ja jos sinuun luotetaan, todennäköisesti kunnioitat sääntöjä. Jos olet vieraana jonkun kotona ja sinua kohdellaan hyvin, et ryhdy virtsaamaan lattialle.”
Bourgeot’n eetosta kuvastaa myös kirjakaupan pöydälle asetettu kyltti, jossa on sitaatti ranskalaiskirjailija Roger Ikorilta: Fais bon accueil aux étrangers, car toi aussi, tu seras étranger. Kohtele muukalaisia hyvin, sillä kerran sinäkin olet oleva muukalainen.
Bourgeot’n mielestä suomalaisten kannattaisi muistaa tämä myös nykyisten maahanmuuttajien kanssa. Kannattaa luottaa myös siihen, etteivät ihmiset loukkaannu, vaikka heille esittäisi joskus jonkun kriittisenkin huomion.
”Olin kerran kotijuhlissa. Kaikki muut juhlijat olivat keittiössä, mutta olohuoneessa istui egyptiläinen mies yksinään. Menin kysymään mieheltä: Tiedätkö, miksi olet yksin? Ensinnäkin sinulla on kengät jalassa, ja toiseksi tupakoit sisällä, eikä kumpikaan ole Suomessa erityisen sopivaa.”
Seuraavaksi Bourgeot meni keittiöön ja kysyi ihmisiltä siellä, miksi ihmeessä he eivät mainitse näistä asioista egyptiläismiehelle. He vastasivat, että eivät halunneet valittaa, koska ajattelivat, että kyse on kulttuurieroista.
”Mutta se ei ole kovin avuliasta”, Bourgeot toteaa. Hän sanoo törmänneensä tähän Suomessa usein: kun ei haluta loukata toista, ei selitetä tälle paikallisia tapoja tai käytäntöjä.
Kielikoulunsa Bourgeot perusti keskellä lamaa, mutta kirjakauppiaaksi hän ryhtyi vuonna 2008 keskellä henkilökohtaista kriisiä. Hänen vaimonsa menehtyi syöpään, ja Bourgeot jäi kolmen teini-ikäisen yksinhuoltajaksi.
”Ajattelin, että myisin kirjakokoelmani, jotta saisin hieman rahaa. Kukaan ei kiinnostunut ostamaan niitä, joten päätin perustaa kirjakaupan. Se oli hyvä ratkaisu myös lasteni kannalta: en ollut koko ajan kotona heidän kiusanaan, mutta he tiesivät, mistä minut tarvittaessa löytää.”
Aluksi kauppa ei käynyt lainkaan. Toisen töölöläisantikvariaatin pitäjä Benita Holopainen ehdotti, että kaupassa voisi ryhtyä järjestämään tapahtumia. Bourgeot päätti kokeilla.
Ensin oli pienimuotoinen konsertti Taiteiden yössä. Sitten tuli keskusteluja, näytelmiä, aamujoogaa, rukoushetkiä… 11 vuoden aikana erilaisia tapahtumia on järjestetty jo yli 1 800. Tilan tarjoaminen tapahtumakäyttöön on tuonut kaupalle hieman lisätuloja ja moninkertaistanut kävijämäärän.
Bourgeot ei ole koskaan aikuisiällä palannut lapsuutensa asuinmaihin, lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa Guatemalassa.
”Elämäni alkupuoli oli hajautunut ympäri maailmaa. Kun muutin Helsinkiin, pyöräilin opetustöiden perässä ympäri kaupunkia. Sitten perustin kirjakaupan, ja työni kiinnittyi yhteen osoitteeseen. Koska asumme hyvin lähellä, koko elämäni on keskittynyt lähinnä muutamaan töölöläiskortteliin. Kaupan ansiosta olen kuitenkin kosketuksissa ihmisiin ja paikkoihin ympäri maailmaa.”
Kaupan pitäminen on tuonut Bourgeot’n elämään paljon uusia ihmisiä. Yksi kohtaaminen on ylitse muiden. Eräänä päivänä kauppaan saapui nuori nainen, joka kiinnitti heti Bourgeot’n huomion. Nyt Ian ja Liisa Bourgeot pyörittävät kauppaa yhdessä, ja heillä on kaksi pientä lasta.
Bourgeot mainitsee, ettei hän ole suinkaan ainoa, joka on löytänyt elämänkumppaninsa Arkadiassa. Kirjakaupan tiloissa on lennellyt useampi Amorin nuoli.
”Maailma tuntuu nykyään olevan yksinäisempi paikka kuin entisaikaan, ja ihmiset elävät eristäytynyttä elämää”, Bourgeot pohtii.
”Olemme ehkä tehneet pienen osamme siinä, että ihmisten on helpompi kohdata. Jos täällä on konsertti tai tapahtuma, ihmiset istuvat lähekkäin pienessä tilassa. On vaikea olla ottamatta kontaktia vierustoveriin.”
Kuka?
Ian Bourgeot
- Syntynyt 1962 Lontoossa, asunut Suomessa vuoden 1993 lähtien.
- Isännöi Arkadia-kirjakauppaa Helsingin Töölössäyhdessä vaimonsa Liisa Bourgeot’n kanssa.
- On piirtänyt ja maalannut koko aikuisikänsä, mutta piti ensimmäisen näyttelynsä vasta vuonna 2015.
- Lukee mieluiten historiaa käsitteleviä kirjoja, etenkin maailmansotien väliseen aikaan liittyen.