Jokainen Italiassa käynyt tietää, että maa on kulttuurihistoriallinen aarreaitta. Tarjolla on Antiikin Rooman aikaisia monumentteja, renessanssiruhtinaiden palatseja ja taidehistorian klassikkoteoksia. Ei ole mikään ihme, että Italia on hyvin edustettuna Unescon maailmanperintöluettelossa.
Ensimmäiset maailmanperintökohteet nimettiin vuonna 1978. Luetteloon hyväksyttäviltä kohteilta edellytetään ”erityisen arvokkaita kulttuuri- tai luonnonperintöarvoja”. Uusia kohteita lisätään vuosittain, ja niitä on nykyään 1 223. Näistä 952 on kulttuuriperintökohteita, 231 luonnonperintökohteita ja 40 kuuluu kumpaankin kategoriaan.
Unescoa on pitkään kritisoitu siitä, että länsimaiden osuus maailmanperintöluettelossa on liian suuri. Euroopan ja Pohjois-Amerikan maiden yhteenlaskettu osuus kaikista kohteista on 46,9 prosenttia. Pelkkiä kulttuuriperintökohteita tarkasteltaessa osuus nousee yli 50 prosentin.
Unesco laati jo 30 vuotta sitten globaalistrategian, jonka tavoitteena on saada maailmanperintöluettelosta mahdollisimman kattava ja tasapainoinen. Se on helpommin sanottu kuin tehty.
Maailmanperintökohteiden valintoihin liittyy toisinaan politikointia.
Unescon jäsenmaiden on itse aktiivisesti tehtävä töitä, mikäli ne haluavat jollekin kohteelle maailmanperintöstatuksen. Kaikki maat eivät koe asiaa yhtä tärkeäksi itselleen, eikä köyhillä tai konflikteista kärsivillä mailla ole laittaa resursseja kulttuuriperinnön suojeluun.
Jäsenmaiden tekemiä ehdotuksia arvioidaan maailmanperintökomitean kokouksissa tarkkojen kriteereiden mukaan, eikä kaikkia ehdotuksia suinkaan hyväksytä luetteloon. Toisaalta kohteita on myös hyväksytty vastoin asiantuntijoiden näkemyksiä. Valintoihin liittyy toisinaan politikointia.
Niinpä maailmanperintöluettelo ei ole mikään universaali totuus siitä, mikä ihmiskunnan kulttuuriperinnössä on arvokasta.
Reilua tai ei, useampi kuin joka viides kaikista maailmanperintökohteista on oheisen listauksen viidessä kärkimaassa, siinä missä 27 maailmanperintösopimuksen jäsenmaata on vailla ensimmäistäkään kohdetta.
Suomessa on kuusi kulttuuriperintökohdetta ja yksi luonnonperintökohde. Italian entinen pääministeri Silvio Berlusconi ilkkui aikoinaan, että hänet oli viety Suomessa katsomaan vanhaa puukirkkoa, jollainen olisi Italiassa jyrätty maan tasalle.
Myönnettäköön, Sammallahdenmäen hautaröykkiöalue tai Petäjäveden vanha kirkko eivät ehkä paini samassa sarjassa Colosseumin tai Venetsian kanssa vau-elämysten
tuottamisessa. Mutta Berlusconi antoi puheillaan konkreettisen todistuksen siitä, että uljainkaan kulttuurihistoria ei ole tae sivistyksestä nykyajassa.
Maailman eniten Unescon maailmanperintökohteita:
