Kehitysyhteistyötä tekevissä järjestöissä tiedetään, että somekansa kommentoi tasaisin väliajoin hallintokuluja ja ihmettelee, mikseivät lahjoituseurot päädy hätääkärsiville lyhentämättömänä. Vetävätkö järjestöt siis välistä?

”En sanoisi, että järjestöt vetävät välistä, mutta kyllähän tästä työstä kuluja syntyy”, vastaa Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen (SASK) toiminnanjohtaja Janne Ronkainen.

”Kulut alkavat juosta jo pankissa, kun joku laittaa euron pankkiin tai lippaaseen. Jos halutaan tehdä laadukasta kehitysyhteistyötä, kyllähän sitä pitää vähän suunnitella, seurata ja hallinnoida”, Ronkainen selventää.

Olennaista on avoimuus kulujen koostumuksesta, Ronkainen sanoo.

”Meillä SASK:ssa hallintokuluja on keskimäärin 11,5 prosenttia, mutta se vaihtelee hirveästi hankkeittain.” Toisaalta hallinnon ja muiden kulujen rajapinta voi olla häilyvä.

”On selvää, että kirjanpito ja pankkien rahansiirrot ovat hallintoa, mutta esimerkiksi hankkeen suunnittelu, seuranta ja siihen liittyvä neuvonta ja tuki – missä kulkee hallinnon ja jonkun muun toiminnan raja? Fokus pitäisi kuitenkin koko ajan olla tuloksessa.”

Samaa mieltä on ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston laatu- ja tulostiimin vetäjä Suvi Virkkunen.

”Keskeinen kysymys on: onko työ vaikuttavaa ja mitä sillä saadaan aikaan? Miten kestäviä tulokset ovat ja keiden elämään ne kohdistuvat”, Virkkunen kuvailee.

Monet kehitysyhteistyötä tekevät järjestöt saavat rahoitusta ulkoministeriöltä. Tuen saamiseen vaaditaan järjestöiltä selkeitä suunnitelmia ja seurantaa muuttuvissa tilanteissa kentällä avustuskohteissa.

”Toki edellytetään tilintarkastuksia ja ulkoisia arvioita. Jos varoja on käytetty väärin, on olemassa selkeät proseduurit miten sitten toimitaan”, Virkkunen huomauttaa.

Viime vuosina käteisapu on noussut suosituksi avustusmuodoksi erityisesti humanitäärisen avun piirissä, pitkittyneissä kriiseissä. Nopeasti voisi kuvitella, että siinä apu menee suoraan perille, lyhentämättömänä avunsaajan käteen. Todellisuudessa käteisapu on tarkkaan suunniteltua, eräänlaista sosiaaliturvan korviketta.

”Käteisavussa voi olla ehtoja, kuten lapsen laittaminen kouluun tai rokotuksiin osallistuminen. Käteisapumalleja yhdistää vaikutuksen seuranta eli laajempi vaikutus perheen hyvinvoinnille pidemmällä aikavälillä”, Virkkunen sanoo.

Ronkainen tunnistaa käteisavun merkityksen avunsaajalle. ”Yleinen tuki, jossa ihminen voi itse päättää rahojen käytöstä tietyissä puitteissa tuottaa yleensä tehokkaamman tuloksen – ja vaatii vähemmän hallintoa.”