”Mustan Afrikan kulttuureissa monia sateita nähneillä eli vanhoilla ihmisillä on yhteisössään oma paikkansa. Heitä kunnioitetaan, mutta samalla heiltä odotetaan ikänsä edellyttämää käyttäytymistä ja sopeutumista voimiensa heikkenemiseen”, kirjoittaa Raimo Harjula sananlaskukokoelmansa esipuheessa.

Monia sateita nähnyt (Yliopistopaino 2005) esittelee itäafrikkalaista sananlaskuperinnettä, joka tuo vahvasti esille vanhojen ihmisten mahdollisuudet rikkaaseen elämään.

Uusiakin sanontoja varmaan syntyy, koska hi-viruksen leviäminen Afrikassa on mullistanut kymmenien tuhansien vanhusten elämän. Ei tullut seesteisiä vanhuuden päiviä, vaan kaikki alkaa alusta: vastuun kantaminen lapsenlapsista ja taloudesta, kun omat lapset menehtyivät aidsiin.

Afrikassa sananlaskuja käytetään runsaasti. Ne suolaavat ja pippuroivat puhetta. Ikääntymiseen liittyvissä sananlaskuissa käsitellään vanhojen viisautta, mutta myös vanhuuden varjoisia puolia, kuten vaivoja, luopumista ja siihen sopeutumista. Sananlaskut opastavat neuvojen ja avun pyytämisessä ja antamisessa ja kannustavat omatoimisuuteen – arvo, joka liittyy kiinteästi keskinäisen avun antamiseen. Luonnollisesti kuolemastakin on runsaasti sananlaskuja. ”Kuivan oksan putoaminen ei ole ihme.”

Ei pata vanhaa kauhaa huijaamaan pysty.

Pieni lapsi pitää vanhempiaan palvelijoina, mutta vanhempana hän palvelee heitä.

Kun lehmä tulee vanhaksi, sitä ruokitaan sen jälkeläisten maidolla.

Monia sateita nähneen henki haisee, mutta hänen suunsa puhuu totta huomisesta.

Ei tyhmyri ymmärrä, vaikka häntä huhmaressa survoisit.

Elämässä on vuodenaikansa.

Tuhkaa nähdessäsi et voi tietää, kuinka tuli aikanaan roihusi.

Nälänhätäkin on parempi kuin vanhuuden vaivat.

Kuinka monta vastoinkäymistä jaksan kantaa: kalju pää ja hampaaton suu!

Jos leijona ei löydä lihaa, se syö ruohoa.

Jos laulat valitusvirsiä, olet mennyttä kalua.

Toipumista on kahdenlaista: kuolema ja paraneminen.

Kaikki vuoret pienentyvät, mutta Jumala ei vähene.

Vanha paviaaniäiti lääkitsee itse itsensä.

Jos toiset tukevat sinua, käytä omiakin jalkojasi.

Mies on kuin kukko: vielä vanhanakin hän kaipaa lemmiskelyä.

Ei vanhemmasta henkilöstä pidä juoruilla.

Kuoleman kanssa et voi sopia tapaamisesta etukäteen.

Tie tuonpuoleiseen voi olla katkera, mutta kun olet siellä, sinun on hyvä.

Ihminen kuolee, nimi säilyy.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 4/2006