Näkökulmat

Pelko ja viha

Ilkka Lehdonmäki pohtii pääkirjoituksessa vihapuheen vaikutusta yhteiskunnassa.

Perussuomalaisten vaalimenestyksen myötä eduskuntaan nousi suuri joukko edustajia, joille kaikenlainen erilaisuus tuntuu olevan uhkaavaa. Erilaisuus pelottaa ja siksi vieraisiin ihmisiin ja erilaista elämäntapaa noudattaviin suhtaudutaan vihamielisesti. Puheissa viljellään loukkaavia ilmauksia, joita ei pitäisi kuulla kansanedustajan suusta.

Onko kansanedustaja alatyylisine ilmaisuineen kansan tulkki, vai tulkitseeko kansa edustajiensa puhetapaa omissa puheissaan? Niin tai näin, vihapuhe ja loukkaava kielenkäyttö ovat viime aikoina yleistyneet.

Vanha sanonta väittää, ettei haukku haavaa tee. Sen lisäksi, että erilaisena eläminen suomalaisessa yhteiskunnassa on välillä aika raskasta, ilkeiden puheiden kohteena oleminen lisää muutenkin pahaa oloa. Ja kun riittävän kauan saa lokaa niskaansa, saattaa kuppi mennä nurin ja paha olo purkautua väkivaltaisesti. Silloin vieraan pelon synnyttämä viha on kylvänyt pelkoa ja satona on viha.

Oman osansa loanheitosta saavat myös erilaisuuden puolustajat. Tulilinjalla ovat varsinkin toimittajat ja tutkijat. Esimerkiksi maahan­muuttoa avoimesti iloisena asiana pitävät ihmiset saavat lukea netin palstoilta mitä törkeintä tekstiä. Eikä seksuaalivähemmistöjen kanssa työskenteleviä ainakaan kauniimmilla lauseilla muisteta. Kasvokkain tuskin kenellekään suolletaan samanlaista huttua, mitä netin keskustelupalstat ovat täynnä.

Osa loanheiton kohteista vetäytyy julkisuudesta. Useat tuttavani sanovat vain yksinkertaisesti väsyneensä likasankona olemiseen. Osa taas sanoo suoraan pelkäävänsä. Yhteiskunnassa on aina jotain pahasti vialla, jos tutkijat ja toimittajat joutuvat vaikenemaan. Eikä yhteiskunta ole kunnossa silloinkaan, jos erilaiset ihmiset joutuvat elämään pelossa. Nuoruu­saikani rintanapin sanoma on yhä ajankohtainen: kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia.

Lakimies Husein Muhammed sanoo haastattelussaan, että moni hänen tuntemansa toimittaja ei halua enää kirjoittaa maahanmuuttokysymyksistä, koska pelkää aggressiivista palautetta. Jos sananvapauden varjolla puhutaan, uhotaan ja jopa yllytetään sellaisiin tekoihin, jotka saavat muut pelosta vaikenemaan, ollaan huolestuttavilla poluilla.

Sananvapaus on aivan liian kallisarvoinen asia, jotta sitä saisi tuhlata ilkeämielisiin törkypuheisiin. Vapaassa yhteiskunnassa jokaisella ihmisellä on oikeus sanoa mielipiteensä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että eri mieltä olevia voidaan vapaasti solvata ja uhkailla.

Kaikkien puolueiden kansanedustajilla on mahdollisuus näyttää puheillaan ja toimillaan, että he kunnioittavat sanavapautta ja demokraattista yhteiskuntaa. Sellaista yhteiskuntaa, jossa kuuluu oikeus olla eri mieltä ilman, että joutuu pelkäämään mielipiteensä tai erilaisuutensa takia.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!