Tugarakin kyläraittia ympäröivät suuret puuvillapellot. Aivan lähellä kulkee rautatie. Raitin varrella on portti, josta pääsee sisälle puutarhan ympäröimään taloon. Emäntä Tuimoh Yokubova kutsuu peremmälle ja istuutumaan kanssaan lattialle, tadzhikistanilaiseen tapaan.
Yokubova asuu talossa kuuden lapsensa kanssa. Mies kuoli tuberkuloosiin viisi vuotta sitten. Vuosia kotona sairastanut mies ei saanut tautiinsa kunnon lääkitystä.
”Luulin, että tuberkuloosi on perinnöllinen sairaus. En tiennyt, että siitä voi parantua hyvällä hoidolla ja lääkkeillä.”
Yokubovalle olikin rankka uutinen, kun perheen tyttärellä Khodisamohilla todettiin pari vuotta sitten sama sairaus. Kotiin laskeutui alakuloinen tunnelma.
Khodisamoh on nyt 17-vuotias ja paremmassa kunnossa. Hän sai ensin kaksi kuukautta intensiivistä hoitoa sairaalassa. Sen jälkeen hän on toipunut kotona puoli vuotta.
”Otin lääkkeitä aluksi epäsäännöllisesti, joten en päässyt eroon sairaudesta. Nyt noudatan tarkkaan ohjeita ja käyn myös lääkärintarkastuksissa”, Khodisamoh sanoo.
Tavallinen tarina
Khodisamohin sairastuminen oli kova isku varattomalle perheelle. Äiti saa pientä leskeneläkettä, naapurit ja sukulaiset ovat auttaneet jonkun verran. Silti raha ei riitä edes välttämättömimpään.
”Olo tuntui toivottomalta. Uskoin, etten paranisi lainkaan. Niin eräs lääkärikin sanoi. Pyysin äitiäni, ettei tuhlaisi rahaa lääkkeisiin ja ruokaan, kun kuolen kuitenkin. Menetin elämänhaluni”, Khodisamoh muistelee.
Yakuboveilla on paljon kohtalotovereita kotikylässään. Eteläisessä Tadzhikistanissa, Afganistanin rajan tuntumassa sijaitsevassa Tugarakissa asuu nelisen sataa perhettä, ja miltei joka perheessä on yksi tai kaksi tuberkuloosiin sairastunutta. Viime vuosina tartuntoja on diagnosoitu kolmisenkymmentä vuodessa.
Tadzhikistanin Punainen Puolikuu -järjestö on kouluttanut vapaaehtoisia levittämään tietoa tuberkuloosista kylissään. Vapaaehtoiset käyvät perheissä kertomassa tuberkuloosista ja siitä, minkälaista apua ja tukea tautiin sairastunut voi saada.
”Olen huolissani kylästäni. Haluan taistella tautia vastaan”, sanoo Bozorgul Shoeva, toinen Tugarakin kylän kahdesta vapaaehtoisesta. ”Yritämme seuloa kotikäynneillä uudet sairastapaukset kyselemällä ihmisiltä heidän oireistaan. Tarvittaessa saatamme myös potilaita lääkärin vastaanotolle.”
Oikea tieto auttaa
Kun Parimoh Razoqova Punaisesta Puolikuusta otti yhteyttä Tuimoh Yokubovaan, tämä ei ensin halunnut edes tavata Razoqovaa – saati keskustella tuberkuloosista.
”Luulin tosiaan, että tämä on perinnöllinen tauti, jolle ei voi mitään”, Yokubova kertoo.
Hän helpottui kuullessaan, että tauti on parannettavissa.
”Razoqova opasti minua huolehtimaan kodin hygieniasta. Hän myös ehdotti, miten voisin kunnostaa asuntoa. Teimme korjaukset, joten koti on nyt puhdas ja raikas ja helpompi pitää siistinä.”
Perheellä on kuitenkin edelleen taloudellisesti tiukkaa. Khodisamoh tarvitsisi ravitsevaa, proteiinipitoista ruokaa – lihaa, kalaa ja kananmunia.
”Onneksi saamme sentään puutarhasta perunaa ja munakoisoa”, rouva Yokubova sanoo.
Tytär on nyt luottavainen. Viimeisellä hoitojaksolla lääkäri valoi häneen uskoa.
”Olen onnellinen ja aktiivinen, en kärsi enää tuberkuloosin oireista. Oloni on hyvä.”
Taustalla köyhyys
Maailman terveysjärjestö who:n mukaan tuberkuloosi on eniten kuolemia aiheuttava tarttuva tauti maailmassa. Siihen sairastuu vuosittain yli 9 miljoonaa ihmistä. Tautiin kuolee 1,7 miljoonaa tartunnan saanutta. Taudin taustalla ovat usein köyhyys ja tietämättömyys.
Keski-Aasian Tadzhikistanissa tartunnat ovat lisääntyneet 1990-luvulta lähtien. Tilastojen mukaan tuberkuloosin esiintymistiheys on Tadzhikistanissa korkeampi kuin missään muualla Euroopan tai entisten neuvostotasavaltojen alueella.
Taudin diagnosointi on Tadzhikistanissa puutteellista. Terveydenhuollon resurssit ovat heikot. Sairastuneet eivät halua kertoa sairaudestaan, koska pelkäävät leimautumista.
Tadzhikistanin Punaisen Puolikuun tuberkuloosiohjelmaa toteutetaan maan eteläosissa, missä tilanne on kaikkein pahin. Ohjelmaa koordinoi Suomen Punaisen Ristin terveysdelegaatti Sirpa Tuhkanen.
”Ihmiset ovat kuulleet tuberkuloosista, mutta tiedot sen tarttumisesta ja leviämisestä ovat usein vääriä. Kerromme, että tuberkuloosi tarttuu pisaroiden välityksellä sairastuneen puhuessa ja yskiessä. Avainviestimme on se, että tuberkuloosi on hoidettavissa oleva tartuntatauti ja että sen hoito on ilmaista”, Tuhkanen sanoo.
Tuberkuloosi on parannettavissa jopa 85 prosentissa kaikista tapauksista. Paranemisen kannalta on olennaista, että lääkkeet otetaan säännöllisesti eikä lääkekuureja keskeytetä. Valvotusta lääkehoidosta, jossa hoitaja varmistaa potilaan todella nielevän lääkkeet, on saatu hyviä tuloksia maailmalla.
Jos hoito keskeytyy, potilaan elimistössä oleva tuberkuloosibakteeri voi kehittää vastustuskyvyn useita antibiootteja vastaan. Tämä on suuri ongelma Tadzhikistanissa – kuten monissa muissakin entisissä neuvostotasavalloissa – joissa yleisimmille antibiooteille resistentit tuberkuloositapaukset ovat lisääntyneet