Artikkelikuva
Vertaiskouluttaja Thuli Bulan jakamilla kondomeilla riittää kysyntää. Kynnys hiv-testin tekemiseen madaltuu

Yö kadulla

Kapkaupungin seksityöläisiä uhkaavat hi-viruksen lisäksi väkivalta, huumediilerit ja poliisi. Myös hiv-tartuntojen vastaista työtä tekevien järjestöjen on tultava kaikkien niiden kanssa toimeen.

L oistavaa, olen puhdas! Kaverini eivät uskoneet, että olisin negatiivinen”, tuulettaa parikymppinen mies ja rientää lottovoittajan elkein takaisin Kapkaupungin yöelämään.

On myöhäinen perjantai-ilta. Istumme terveyspalveluja tarjoavassa pakettiautossa keskellä seksityöläisten ja huumediilerien suosimaa aluetta.

Yön aikana tämän liikkuva terveysyksikkö tekee seksityöläisille ilmaisia hiv-testejä ja antaa terveysneuvontaa.

Nuorella miehellä kävi tuuri. Hän sai puhtaat paperit.

Etelä-Afrikassa on eniten hiv-tartunnan saaneita ihmisiä maailmassa. 53 miljoonasta eteläafrikkalaisesta noin kuusi miljoonaa on hiv-positiivisia. On selvää, että maan tuhansilla seksityöläisillä ja heidän asiakkaillaan on kohonnut tartuntariski.

Seksityöläisten ydinalueilla liikkuva terveysyksikkö on osa TB/HIV Care -yhdistyksen ja seksityöläisten oikeuksia ja asioita ajavan Sex Workers Education & Advocacy Taskforce -järjestön eli Sweatin projektia.

”Pyrkimyksenä on tavoittaa 80 prosenttia Kapkaupungin ja Durbanin seksityöläisistä. Testauksen ja neuvonnan lisäksi huomioimme myös ne, jotka ovat vielä terveitä. Hiv-negatiiviset tekevät jotain oikein ja siitä heitä pitää muistuttaa”, toteaa Andrew Lambert, TB/HIV Care -yhdistyksen avainasiakaspäällikkö.

Tartuntojen määrä vaihtelee alueittain suuresti. Kapkaupungin seksityöläisistä suurin osa on hiv-negatiivisia.

Ongelmana ei niinkään ole enää tiedon puute, vaan sairauden arkipäiväistyminen. Valistusta piisaa, mutta aiheeseen on turruttu ja moni seksityöläinen pitää tartuntaansa vain ajan kysymyksenä.

Kyse on pitkälti asenteiden ja käyttäytymisen muuttamisesta. Vielä vuonna 2000 maan edellinen presidentti Thabo Mbeki kielsi lääkehoidon ja vakuutti, ettei hi-virus ole syynä aidsiin ja että lääkkeenä toimivat punajuuri ja valkosipuli. Mbekin politiikan seurauksena kuoli yli 300 000 ihmistä.

Tunnistustehtäviä

”Seksityöläisten ajatellaan olevan aina naisia, mutta kaduilla on paljon myös miehiä. Jotkut heistä tekevät tätä salaa vaimoiltaan”, kertoo yövuorossa oleva sairaanhoitaja Belinda Cloete.

Mukana tiimissä ovat Sweat-järjestön vertaiskouluttajat Thuli Bula ja Noluthando Mekuto ja kuski Zama Zet Mabaso. Ryhmä tunnistaa valtaosan kaduilla ahkeroivista seksityöläisistä, olivatpa he sitten naisia, miehiä tai transsukupuolisia. Mistä seksityöläisen sitten tunnistaa?

”Silmä kyllä harjaantuu näissä hommissa. Joskus olemme erehtyneet tyypistä, mutta koskaan ei ole kukaan suuttunut”, Belinda sanoo.

Hiv ja tuberkuloosi kulkevat usein käsi kädessä. Perjantai-iltana tuberkuloosinäytettä ei kuitenkaan voida ottaa.

”Klinikat eivät ole lauantaisin auki, joten näyte ehtii vanheta”, Belinda selventää.

Hiv-testin tuloksen saa sen sijaan tietää vartissa.

Ripaus positiivisuutta

Ihmiset reagoivat vaihtelevasti tietoon hiv-positiivisuudestaan. Jotkut menevät sokkiin, toisia uutinen ei juuri hetkauta.

Ratkaisevinta on se, mitä seuraavaksi tapahtuu. Positiiviset on saatava lääkehoidon piiriin ja myös ottamaan lääkkeensä. YK:n Unaids-ohjelman tuoreen raportin mukaan uudet hiv-tartunnat ovatkin viimein kääntyneet laskuun. Arviolta 750 000 ihmisen henki on onnistuttu pelastamaan julkisen terveydenhuollon kautta saatavilla olevan lääkityksen myötä.

Etelä-Afrikan hiv-lääkeohjelma on maailman suurin. Sen kautta virusta hillitsevää antiretroviraalilääkitystä saa pari miljoonaa hiv-positiivista.

Hyvistä uutisista huolimatta varapresidentti Kgalema Motlanthe on painottanut, että tekemistä riittää niin kauan, kunnes lääkitys on jokaisen sitä tarvitsevan ulottuvilla ja uudet tartunnat saatu sen myötä aisoihin.

Vanhat uskomukset ja tavat ovat kuitenkin tiukassa. Vuonna 2006 maan istuvaa presidenttiä Jacob Zumaa syytettiin hiv-positiivisen naisen raiskauksesta. Zumaa ei lopulta tuomittu muusta kuin ehkäisyvälineiden puuttumisesta. Kondomia hän ei käyttänyt, mutta tartuntariskin minimoidakseen Zuma kertoi käyneensä yhdynnän jälkeen suihkussa.

Naurun voima

Conversen tennarit, nuhraantuneet farkut ja eräreppu. Tyttöä ei ensi näkemältä uskoisi seksityöläiseksi.

”Hei babe, miten voit”, hihkaisee Zama auton ikkunasta.

Pikkuleteillä koristeltu kampaus lupaa tytölle ikää ehkä 20 vuotta.

”Haluaisitko tulla testiin?”

Tyttö pelästyy ja väittää, ettei ole kadulla töissä. Zama ei kuitenkaan luovuta, vaan jatkaa ystävällistä jutustelua. Hetken kuluttua jää murtuu.

”Ehkä voisinkin testauttaa itseni”, tyttö sanoo.

Muut poistuvat autosta, kun Belinda ja tyttö astuvat auton takaosaan, jossa verikoe tehdään. Testi on luottamuksellinen.

Sillä välin Thuli ja Noluthando jututtavat kadulla ohikulkevia seksityöläisiä ja jakavat ilmaiseksi kondomeja. Monet ovat heille tuttuja vuosien takaa.

Yön tapahtumista puhutaan suoraan ja kainostelematta. Naurun remakka kaikuu korttelin kujilla. Huumeiden ohella myös hurtti huumori on monen seksityöläisen ja heitä auttavan luottotoveri.

Hyvä paha poliisi

Prostituutio on laitonta Etelä-Afrikassa. Seksityöläisten asiakkaat päätyvät syytettyjen penkille vain harvoin.

Koska prostituutio on kriminalisoitu, poliisi voi ahdistella seksityöläisiä ja leimata heille terveyspalveluja tarjoavia tahoja. Sweatin kaltaiset järjestöt tähtäävät seksityön dekriminalisointiin. Siihen, että seksityö tunnustettaisiin työnä siinä missä mikä tahansa muukin.

Seksityöläiset ovat kertoneet yhteenotoista poliisien kanssa. Moni on joutunut poliisin pahoinpitelemäksi tai raiskaamaksi. Sweat auttaa seksityöläisiä muun muassa ihmisoikeus- ja lakiasioissa, maksaa heidän takuitaan sekä tarjoaa ympäri vuorokauden auttavan puhelimen.

”Monelle seksityöläiselle poliisi on vain vihollinen. Heistä koituu seksityöläisille lisää ongelmia”, Belinda kertoo.

Poliisi nappaa usein seksityöläisiä kaupunkien järjestyssääntöjen perusteella. Pidätyksen syynä voi olla muun muassa juopumus.

Thulin oranssi työpaita loistaa katulamppujen alla. Paidan selkäpuolella lukee suurin kirjaimin: Decriminalise sex work now eli dekriminalisoikaa seksityö nyt. Pian poliisiauto kaartaa nurkan takaa ja pysähtyy.

Thuli kävelee autosta nousseiden poliisien luokse ja juttelee rauhallisesti heidän kanssaan. Poliiseille värikkäästi teipattu pakettiauto on tullut parin vuoden aikana tutuksi, mutta poliisi tarkkailee yhä sen toimintaa. Juttutuokion päätteeksi Thuli lyö poliiseille kondomit kouraan ja tilanne laukeaa.

Myös seksityöläisiä auttavien asema on kaksipiippuinen. Ovathan he rikollisten puolella.

Kiitos on kondomilaatikossa

Kello on yli puolen yön kun pysähdymme pahamaineiselle Wynbergin alueelle.

Katuja hallitsee parittaja, joka on omalla paikallaan kadun kulmassa tänäkin yönä. Yllättävän nuoren näköinen, valkoihoinen mies juoksentelee hermostuneesti sinne tänne.

Naisia ilmaantuu lisää milloin mistäkin ja he kaikki piipahtavat pikaisesti miehen luona. Osa prostituoiduista saa huumeita parittajaltaan, joka myös vie heidän tienaamansa rahat.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuskimme Zama näkee pelätyn parittajan. Zama on selvästi jännittynyt ja komentaa autosta poistuneen valokuvaajan takaisin sisälle.

Nuori sutenööri pälyilee autoamme ja saapuu pian reippain askelin sen luokse. Ulkoisesti rento olemus lököttävine farkkuineen ja baseball-takkeineen hämää: miehen katse on jäätävä.

Noluthando veivaa nopeasti ikkunansa auki, ojentaa miehelle muutaman laatikollisen kondomeja – ja kiittää.

Hetken aikaa autossa on hiljaista. Positiivista kohtaamisessa oli ilmeisesti se, että parittaja edes haki ehkäisyvälineitä tytöilleen. Työ Kapkaupungin kaduilla tuskin loppuu koskaan.

Hammas hampaasta

Kello on yksi yöllä. Saavumme Rondeboschin kaupunginosaan, joka tunnetaan kouluistaan ja urheilumahdollisuuksistaan. Tänä yönä tulevaisuus ei näytä näillä kaduilla kovinkaan toiveikkaana.

”Lauantai on yleensä parempi ilta. Nyt on ollut aika hiljaista”, kertoo 30-vuotias seksityöläinen Zikhana ”Flora” Matya.

Topakanoloinen Flora ei jaksaisi olla kadulla koko yötä. Hän aloitti illan työt kuitenkin jo kuudelta.

”Sain toisen lapseni kymmenen kuukautta sitten. Rinnoistani tulee vielä maitoa”, Flora kertoo.

Poika on muiden naisten luona hoidossa sen aikaa kun äiti on töissä. Lapsen isäkin on vielä olemassa, mutta rahat eivät riitä. Flora ei luota poliisiin. Viimeksi ne veivät häneltä kännykän. Tänä yönä asiakkaita on ollut kuusi.

”Kaikki asiakkaat eivät ole mukavia”, sanoo Flora ääni hieman murtuen.

”Jotkut heistä ovat väkivaltaisia ja lyövät”, nainen jatkaa ja sylkäisee tekohampaat suustaan.

Yö Kapkaupungin kaduilla kääntyy aamuksi. Kirjanpito paljastaa, että asiakkaita riitti tavallisen verran. Kondomeja jaettiin 2012 kappaletta ja kaikki testatut olivat negatiivisia. Se on positiivista.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!