Ruandalaisen lehdistön mukaan tuhansien kukkuloiden maassa on käynnissä saunabuumi. Ja toden totta: kun pääkaupunki Kigalissa kulkee, siellä täällä näkyy saunojen ja kylpylöiden mainoksia, eivätkä ne muissakaan maan kaupungeissa harvinaisia ole. Myös monet hotellit mainostavat saunaosastojaan.
Pakkohan se on testata, millaista on itäafrikkalainen saunakulttuuri.
Saavumme Kigalin laitakaupungin New Chogm Spa -saunaan auringonlaskun aikaan, sillä suosittuja sauna-aikoja on kuulemma kaksi: heti töiden jälkeen kylpevät väsyneet after work -saunojat, ja viikonloppuaamuisin kankkusta selättävät nuoret aikuiset. Saunomisen suosio on kuulemma ollut tasaisessa kasvussa.
Kokemus alkaa sillä, että tavarat luovutetaan vastaanottoon, jossa myös lasketaan vieraan rahat, jotta ne voidaan todistetusti palauttaa täysimääräisinä saunan jälkeen.
Saunominen maksaa reilun euron verran. Turistin budjetti kestää sen, mutta paikalliseen palkkatasoon nähden saunominen on kalliihko harrastus. Saunojat ovatkin enimmäkseen keskiluokkaa.
Jokaiselle annetaan kietaisuhame ja pukuhuoneeseen jätetään kaikki vaatteet. Tassutellaan muovimattoa pitkin suihkuun, peseydytään ja kääräistään kietaisuhame taas ylle.
Saunoja on kaksi, ja perinteen mukaan ensin mennään ”höyryyn”. Se muistuttaa turkkilaista saunaa: kolme betonista valettua laudetta, joilla on puurallit. Katossa on himmeä valo ja nurkassa porisee suuri kattila. Se saa lämpönsä puukiukaasta tai ehkä paremminkin puu-uunista, jota poltetaan seinän toisella puolella. Se lämmittää molemmat saunat.
Veteen lisätään aika ajoin tuoreita eukalyptuksen lehtiä, mikä saa keuhkot täyttävän höyryn avaamaan hengitysteitä.
Alimmalla lauteella voisi istuskella vaikka kuinka kauan, mutta ylimmällä on kunnolla kuuma.
Höyryjen jälkeen vilvoitellaan puisilla lepotuoleilla ja henkilökunta tarjoilee kylmää vettä ja kuumaa, mausteista ja todella makeaa teetä, mikä toimii yllättävän hyvin saunajuomana.
Sitten onkin aika mennä ”oikeaan saunaan”, niin kuin ruandalaiset ylpeästi ulkomaalaista opastavat. Olen ainoa kalpeanaama. Sauna on täynnä eri-ikäisiä ruandalaisia, miehiä hieman enemmän kuin naisia. Niin höyrysauna kuin oikea saunakin ovat sekasaunoja, siksi kietaisuhameet.
Oikea sauna eroaa höyrysaunasta niin, että siellä on pilkkopimeää ja vähän vähemmän höyryä. Kulmassa täälläkin porisee vesi, johon laitetaan eukalyptusta ja yrttejä. Sisään tullessa ohjataan istumaan alimmalle lauteelle totuttelemaan, minkä jälkeen saa nousta ylemmille lauteille käsikopelolla. Onneksi ihmiset auttavat naureskellen.
Pariskunnat antavat toisilleen käsi- ja hartiahierontaa. Löylyä ei heitetä täälläkään.
Saunassa ja höyrysaunassa on suomalaisiin versioihin verrattuna kovaääninen meininki. Ruandankielinen porina repeää usein nauruksi, kun saunojat kertovat anekdootteja päiviensä kuluista. Politiikkaa ei puhuta, se on tabu koko maassa.
Paikalliset kertovat, että Ruandassa on erilaisia saunoja, mitä tulee äänenvoimakkuuteen. Eräs nuori nainen valittelee, että hän pitää enemmän hiljaisista saunoista, joissa hän on ennen käynyt, mutta täällä häntä ojennetaan, että ihmiset rentoutuvat monin eri keinoin. Tämä on hauskojen tarinoiden sauna, jossa pulina on toivottavaa.
Toive saunarauhasta ei kuitenkaan hillitse samaa nuorta naista, kun hän huomaa turistin lauteilla. Hän osoittautuu turistioppaaksi, jolle mahtuisi lisääkin asiakkaita, ja sauna vaikuttaa hyvältä paikalta hieroa kauppoja. Onneksi ylälauteen kuumuus on hänelle pian liikaa, ja myyntipuheet on hylättävä.
Kun astumme saunasta viileähköön iltaan, iho tuoksuu eukalyptukselta ja olo on kevyt. Itäafrikkalaiset ovat kehittäneet saunomisesta omannäköisensä version, iloisen ja äänekkään, makean ja yrttisen.