Jo viisivuotiaana Sarah tunsi itsensä erilaiseksi newyorkilaisessa naapurustossa, jossa ei juuri ollut vähemmistöjä. Sarah alkoi kysellä äidiltään, miksi hän on erilainen, ja sai tietää olevansa adoptoitu.
“Tunsin aina, etten kuulunut mihinkään. Vaikka adoptioäitini rakasti minua ja antoi kaiken, jokin minussa huusi saada tietää lisää juuristani”, Sarah kertoo.
Sarah, 40, syntyi nimellä Virginia Lorena keskellä El Salvadorin veristä sisällissotaa vuonna 1985. Hänen biologinen äitinsä Eusebia Portillo oli köyhä maalaisnainen, joka oli paennut taisteluiden keskeltä pääkaupunkiin.
Yhdeksänhenkiseen perheeseen syntynyt Virginia oli yksi monista lapsista, jotka sodan myllerryksessä vietiin pois kotoaan joko väkivalloin tai petoksen kautta.
Virginian tai Sarahin tapauksessa hänen tätinsä ja tämän puoliso huijasivat äidin uskomaan, että vastasyntynyt vietäisiin vain hetkeksi kummien luokse. Vauva annettiin kuitenkin adoptoitavaksi Yhdysvaltoihin.
Sarah ei ole ainoa El Salvadorin sisällissodan (1980–1992) aikaisen lapsikaupan uhri. Sodan aikana satoja lapsia erotettiin perheistään, osa sodan jalkoihin jääneinä siviileinä, osa järjestelmällisen ihmiskauppaverkoston uhreina. Heidät vietiin ulkomaille, usein laittomin keinoin asiakirjoja väärentäen ja adoptioita lavastaen.
Ihmiskauppaverkostoissa oli mukana sotilaita, juristeja ja jopa avustustyöntekijöitä. Monet vanhemmat joutuivat allekirjoittamaan tyhjiä papereita tai painamaan sormenjälkensä asiakirjoihin, joiden sisältöä he eivät osanneet lukea.
“Lapset nähtiin sotasaaliina ja keinona tehdä rahaa”, sanoo Ana Escalante, ihmisoikeusjärjestö Asociación Probúsquedan johtaja.
Järjestö on vuodesta 1994 lähtien etsinyt sodan aikana kadonneita lapsia ja auttanut heitä löytämään takaisin biologisten perheidensä luo.
En voinut uskoa, että DNA-tulos todella osoitti minut hänen äidikseen.
Sarah alkoi jo nuorena selvittää adoptiotaan ja juuriaan.
“Aloin etsiä perhettäni heti, kun olin tarpeeksi vanha. Mutta törmäsin aina umpikujaan”, hän sanoo.
Vuonna 2004 hän otti yhteyttä Asociación Probúsquedaan. Sen jälkeen asiat etenivät nopeasti. DNA-testien vahvistettua sukulaisuuden hän matkusti El Salvadoriin ja tapasi biologisen äitinsä ensimmäistä kertaa 19 vuoteen.
“Minulle kerrottiin, että äitini oli löytynyt. Se tuntui uskomattomalta”, Sarah muistelee.
Myös Sarahin äiti Eusebia Portillo, 72, muistaa hetken kuin eilisen.
“Tyttö oli vain pieni vauva, kun hänet vietiin. En voinut uskoa, että DNA-tulos todella osoitti minut hänen äidikseen.”
Asociación Probúsqueda on tähän mennessä rekisteröinyt 1 053 katoamistapausta. Kadonneista 475 on paikannettu ja 296 on tavannut biologisen perheensä. Uusin jälleennäkeminen tapahtui huhtikuussa, kun kaksi brittinaista löysi äitinsä El Salvadorista.
Silti 578 tapausta on yhä avoinna, ja 92 potentiaalista sukulaista on ehtinyt kuolla ennen kuin perheet on yhdistetty.
Probúsquedan mukaan noin 90 ihmistä on parhaillaan jälleennäkemisprosessissa. Jotkut adoptoidut päättävät kuitenkin totuuden paljastuttua olla jatkamatta biologisen perheensä tapaamista, koska siihen liittyy myös pelkoja ja vaikeita tunteita.
“Jälleennäkeminen on koskettava hetki, mutta se tuo mukanaan myös tuskaa”, Escalante muistuttaa.
Useimmat haluavat silti tietää.
Totuus voi olla raskas, mutta se toimii myös parantavana voimana.
”Monet adoptoidut kertovat, etteivät löytäneet identiteettiään perheissä, joissa kasvoivat. Siksi he haluavat tutkia juuriaan. Se on myös heidän perusoikeutensa”, Escalante sanoo.
Escalanten mukaan El Salvadorissa adoptoitujen ja heidän biologisten vanhempiensa jälleenyhdistyminen vuosikymmenten pakotetun eron jälkeen on herkkä ja tunteikas hetki. Jälleennäkeminen ei ole pelkästään fyysinen tai tunnepohjainen kokemus vaan myös tärkeä askel totuuden löytämisessä.
”Totuus voi olla raskas, mutta se toimii myös parantavana voimana. Totuuden löytäminen auttaa ihmisiä selvittämään elämänsä aukkoja ja pimeitä lukuja, vaikka menetettyjä asioita ei voikaan enää palauttaa”, hän toteaa.
Nykyään Sarah käy säännöllisesti El Salvadorissa. Hän puhuu espanjaa vain vähän, mutta tunneside perheeseen ylittää kielimuurin.
“Sarah on rakastava ja lämmin meitä kaikkia kohtaan. Hän on oikea aarre”, hänen sisarensa Rosa María, 34, kertoo.
Sarah aikoo palata jälleen marraskuussa – tällä kertaa miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Jokaisella vierailulla korjataan jotain rikkinäistä. Mutta menetettyä aikaa ei korvaa mikään.
“Meiltä vietiin mahdollisuus kasvaa yhdessä, leikkiä ja jakaa elämä siskoni kanssa”, Rosa María summaa.