Olen nähnyt kerta toisensa jälkeen, kuinka maailma unohtaa omat virheensä. Olen nähnyt kokonaisten kansakuntien romahtavan – joskus demokratian nimissä, toisinaan turvallisuuden. Jokaisella kerralla korkeimman hinnan maksavat kuitenkin tavalliset ihmiset: perheet, lapset, kaltaisemme ihmiset.
Nyt kirjoitan syvän huolen vallassa. Kuulen yhä useammin puheita mahdollisesta Yhdysvaltain tai Israelin sotilaallisesta iskusta Iraniin. Perustelut kuulostavat tutuilta: Iranin ydinohjelma esitetään välittömänä uhkana. Mutta uhkana kenelle? Ja millainen hinta iskuilla olisi?
Näiden sotien seuraukset eivät olleet vain alueellisia vaan myös globaaleja.
Viime vuosikymmenten tapahtumia ei saa unohtaa. Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen alkanut terrorismin vastainen sota perustui väitteisiin Irakin joukkotuhoaseista, joita ei koskaan löytynyt. Sota vaati satoja tuhansia ihmishenkiä, ajoi miljoonia pakosalle ja murskasi koko alueen vakauden.
Sitten tuli yksi Pohjois-Afrikan vauraimmista valtioista, Libya, joka ajautui kaaokseen. Ja Syyria, jossa arabikevään innoittamat mielenosoitukset muuttuivat kansainväliseksi katastrofiksi – jälleen osittain ulkopuolisten sekaantumisen vuoksi.
Näiden sotien seuraukset eivät olleet vain alueellisia vaan myös globaaleja. Pakolaiskriisi muutti Euroopan politiikkaa pysyvästi. Tuhannet hukkuivat Välimereen. Rajat sulkeutuivat. Ääriliikkeet voimistuivat. Ja ne maat, jotka tukivat tai hiljaisesti hyväksyivät interventiot, kamppailevat nyt seurausten kanssa.
Nyt jotkut pohtivat vakavasti Iranin pommittamista – valtiota, jossa on yli 88 miljoonaa asukasta. Emmekö ole oppineet mitään?
On tärkeää ymmärtää, että Iranin ydinlaitosten iskeminen ei olisi mikään ”täsmäisku”. Se voisi vapauttaa radioaktiivista materiaalia ilmakehään. Tuuli ei tunne rajoja – saasteet voisivat levitä Irakiin, Persianlahdelle, Etelä-Aasiaan ja pidemmällekin.
On tärkeää ymmärtää, että Iranin ydinlaitosten iskeminen ei olisi mikään ”täsmäisku”.
Iran todennäköisesti vastaisi iskuihin, mikä laajentaisi konfliktia. Hizbollah sekä Irakin ja Syyrian aseelliset ryhmät aktivoituisivat. Hormuzinsalmi – jonka kautta kulkee lähes 20 prosenttia maailman öljystä – voisi sulkeutua. Taloudelliset vaikutukset olisivat välittömät ja vakavat.
Ihmisenä ja alueen tulevaisuudesta huolta kantavana uskon vahvasti, että yhdelläkään Lähi-idän valtiolla ei tulisi olla ydinaseita – ei Iranilla, Saudi-Arabialla, Egyptillä eikä Turkilla – eikä Israelillakaan. Israelin virallisesti ilmoittamaton ydinasearsenaali on pitkään lisännyt alueellista epävakautta.
Jos ydinsulkusopimuksesta ja aseidenriisunnasta halutaan puhua rehellisesti, sen tulee koskea kaikkia. Yhdenkin valtion ydinaseet alueella johtavat todennäköisesti kilpavarusteluun. Tämä ei lisää turvallisuutta, vaan kyseessä on vaarallinen eskalaatio, jonka vaikutukset ovat maailmanlaajuiset.
Ydinaseita Lähi-itään ei voi hyväksyä. Alue on kärsinyt jo liikaa. Se tarvitsee rauhaa, investointeja ja yhteistyötä – ei enää yhtäkään katastrofaalista sotaa, joka syntyy pelosta ja poliittisesta painostuksesta.
Eurooppalaisena kansalaisena en voi katsoa tätä sivusta. Vetoan Euroopan ja Suomen hallituksiin: jos ette voi vastustaa mahdollista sotaa moraalisin perustein, tehkää se edes oman etunne vuoksi.
Eurooppa joutuisi jälleen kohtaamaan sellaisten päätösten seuraukset, joita se ei ehkä itse ole tehnyt – mutta joita se ei myöskään ole estänyt.
Sotilaallinen konflikti Iranissa johtaisi jälleen laajamittaiseen pakolaisuuteen. Irakin ja Syyrian sotien aiheuttama kriisi voisi jäädä tämän rinnalla pieneksi. Eurooppa joutuisi jälleen kohtaamaan sellaisten päätösten seuraukset, joita se ei ehkä itse ole tehnyt – mutta joita se ei myöskään ole estänyt.
Tämä ei koske vain Irania vaan myös globaalia vastuuta ja kykyämme oppia menneisyydestä. Kykyämme valita diplomatia, vuoropuhelu ja rauhan rakentaminen aseiden sijaan.
Emme tarvitse uutta sotaa Lähi-itään. Maailma ei kestä enää yhtäkään.
Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden kustantajan Fingon hallituksen jäsen ja Somalian suunnittelu,- investointi- ja talouskehityksen ministeriön vanhempi neuvonantaja.