On sunnuntai Barcelonan keskustassa sijaitsevassa Ciutadella-puistossa. Suihkulähteen viereiseltä tasanteelta kauittimista kuuluu “Quimbara quimbara quma quimbamba”. Kyseessä on Celia Cruzin ja Johny Pachezon legendaarinen salsa, jota kaikki paikallaolijat ryntäävät tanssimaan.
Musiikin valitsee perulainen Ana Renojo, joka on vetänyt salsa- ja bachata -tapahtumaa puistossa jo 18 vuotta. Renojo saapui Barcelonaan 20 vuotta sitten. Silloin syntyi myös tanssiryhmä Sin salsa no hay Paraiso, suomeksi Ilman salsaa ei ole paratiisia.
”Halusin löytää Barcelonasta ihmisiä, jotka nauttivat tanssista yhtä paljon kuin minä. Sitten ostin kaiuttimen ja keräsin ryhmän puistoon tanssimaan”, kertoo lapsesta asti tanssinut 50-vuotias Renojo.
Nykyään kaiutin on suurempi. Tuhannet ihmiset seuraavat ryhmää sosiaalisessa mediassa. Joka sunnuntai monet heistä tulevat tanssimaan salsaa puistoon. Tapahtuma kiinnostaa myös turisteja, jotka kuvaavat suihkulähteen vieressä tanssivia ihmisiä. Muutama ohikulkija tapailee askelia musiikin tahtiin.
Kaiuttimista kuuluvaa musiikkia säestää kuubalainen rytmiryhmä. Kaiken keskellä pyörähtelee Renojo suuret mustat aurinkolasit päässään. Hän tietää, että musiikki tarttuu.
Renojo on periaatteessa eläkkeellä tanssinopettajan työstään. Silti hän opettaa edelleen mielellään.
“Minulta onnistuvat myös miehen askeleet”, hän nauraa ja kaappaa tanssiin 70-vuotiaan barcelonalaisen Maite Marcen.
Marce kertoo käyneensä tapahtumassa lähes alusta lähtien.
“Menin salsakurssille 20 vuotta sitten ja se oli menoa. Parasta on se, että täällä unohtuvat kaikki murheet”, Marce sanoo.
Väkijoukossa on monentasoisia tanssijoita vasta-alkajista ammattilaisiin. Kokeneemmat opettavat aloittelijoita.
Renojo on halunnut luoda matalan kynnyksen tapahtuman.
“Täällä ei ole väliä yhteiskuntaluokalla, tanssitasolla tai tyylillä. Kaikki osaavat tanssia ja kaikki oppivat tanssimaan”, hän vakuuttaa.
Jyrkistä portaista huolimatta joku saapuu tanssimaan pyörätuolilla. Toisen taskussa on valkoinen sokean keppi. Renojon mukaan joskus seuraan liittyy läheisellä kadulla asuva mies.
“Monet ovat yksinäisiä, juuri maahan tulleita, eronneita tai perheettömiä. Heille me olemme perhe. Muuttaessani minäkään en tuntenut täältä ketään. Salsan ansiosta tunnen kaikki.”
Espanjassa asuu eniten Latinalaisen Amerikan kansalaisia koko Euroopassa. Barcelonassa on maan toiseksi suurin latinoväestö pääkaupunki Madridin jälkeen.
Venezuelalaiset Sabina Castell, Mayo Urbano ja Angelina Carzon pakenivat kotimaansa epävakautta Barcelonaan muutama vuosi sitten.
“Tässä tapahtumassa tunnemme olevamme hetken kuin kotona”, he sanovat.
Ilmapiiri on monikulttuurinen niin kuin Barcelonassa on tapana. Kuubalainen Antonio Narzisto, 73, tanssittaa 33-vuotiasta Kiinasta kotoisin olevaa Hailey Chenia.
“Kiinassa en olisi voinut kuvitella tanssivani salsaa. Tutustuin siihen latinoyhteisön kautta Kaliforniassa”, kertoo nykyään Barcelonassa asuva Chen. Hän viihtyy kaupungissa, jossa järjestetään salsatapahtumia lähes joka päivä.
Aiemmin ihmiset tanssivat yömyöhään, nykyisin “tardeot” eli iltapäivätapahtumat ovat yleisiä.
Barcelona on yksi salsan ja muiden latinalaistanssien pääkaupungeista Euroopassa. Kaupungissa on jo lähes 200 salsatanssikoulua ja kymmeniä salsaklubeja.
Entistä suositumpia ovat päivisin järjestettävät tanssitapahtumat. Niistä pitävät myös barcelonalaiset Celia Perez, 62, ja Javier Cortez, 60.
“Aiemmin ihmiset tanssivat yömyöhään, nykyisin “tardeot” eli iltapäivätapahtumat ovat yleisiä. On ihanaa tanssia raittiissa ilmassa“, sanoo Cortez.
Vuosien varrella tapahtuma on ollut katkolla vain pandemian ajan. Sen jälkeen tanssijoiden määrä on lisääntynyt. Salsan lisäksi muodissa on intiimi bachata.
“Moni on tykästynyt bachataan, koska siinä saa olla lähellä toista ihmistä. Katso ympärillesi! Miten onnellisen näköisiä ihmisiä”, Renojo sanoo ja levittää käsiään.
Hänen mielestään parasta on nähdä, miten tanssi yhdistää eri maista ja taustoista tulevia ihmisiä. Taloudellista voittoa hän ei saa, sillä tapahtuma on ilmainen.
“Lisäksi se on täysin päihteetön. Jos näen jonkun kaljatölkki kädessä, musiikki katkeaa välittömästi ja tapahtuma on ohi.”
Vielä niin ei ole käynyt.
Säännöt ovat tiukat myös siksi, ettei Renojolla ole virallista lupaa pitää tapahtumaa. Jos poliisi sattuisi kysymään, Renojo kertoisi, että kyse on ystävien kokoontumisesta. Ja tavallaan se on myös totta.
Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden Espanjan kirjeenvaihtaja.
