”He tappoivat Jeesuksen”, on hoettu eri puolilla Eurooppaa läpi vuosisatojen. ”He” viittaa juutalaisiin, historian saatossa paljon vihaa osakseen saaneen kansaan.

Äärimmilleen tämä viha kärjistyi natsi-Saksassa, missä holokausti tuhosi miljoonia juutalaisia. Natsi-Saksa ei kuitenkaan ollut ainoa systemaattisesti juutalaisia tappanut valtio. Maailmanhistorian toiseksi suurin, mutta vaiettu ja unohdettu holokausti tapahtui Romaniassa.

Vuonna 1941 Romaniaa hallitsivat fasistit. Kesällä 1941 maassa tapahtui yksi historian
suurimmista juutalaisiin kohdistuneista pogromeista eli hyökkäyksistä. Kesäkuun lopulta lähtien romanialaiset sotilaat ja poliisit tappoivat joidenkin natsi-Saksan sotilaiden avustuksella arviolta noin 13 000 kommunistiksi väitettyä juutalaista Iaşin kaupungissa lähellä Neuvostoliittoon kuuluneen Moldavian rajaa.

Suurin osa uhreista ammuttiin tai hakattiin kuoliaaksi kaupungin kaduille. Osa kuoli janoon, nälkään ja kuumuuteen junien karjavaunuissa, joissa karkotettuja juutalaisia kuljetettiin epäinhimillisissä oloissa paikkakunnalta toiselle noin viikon ajan. Matkalla ruumiit ehtivät alkaa mädäntyä ja jotkut vangituista menettivät järkensä.

Jo vuosisatoja aiemmin Romaniaan oli juurtunut voimakas uskontoon perustunut juutalaisvastaisuus. Se näkyi kaikessa kansanlauluista jo mainittuun ”Jeesuksen tappajat” hokemaan.

”Tällainen oli tuttua jo läntisestä keskiajan retoriikasta”, sanoo juutalaisuutta tutkivan valtiollisen Elie Wiesel -instituutin tutkimusosaston johtaja Ana Barbulescu.

Romanian alueella on elänyt juutalaisia vuosisatoja. Erityisen voimakkaasti juutalaisten määrä kasvoi muun Euroopan tapaan 1800-luvulla. Vallakian ja Moldovan ruhtinaskunnat yhdistyivät vuonna 1859 Romanian kuningaskunnaksi, ja sinne asettui esimerkiksi Venäjän pogromeja paenneita juutalaisia. 1800-luvun lopulla väestöstä lähes viisi prosenttia oli juutalaisia.

Aktiivinen kansallinen ja ksenofobinen antisemitismi alkoi Romaniassa 1850-luvulla, ja sitä lietsottiin erityisesti lukutaitoisten, esimerkiksi papiston, parissa. Taustalla olivat muun muassa pelko juutalaisten taloudellisesta ylivallasta ja yleinen juutalaisvastaisuuden nousu Euroopassa.

Vaikka joistakin juutalaisista tuli Romaniassa tunnettuja ja varakkaita, monet heistä olivat vähävaraisia esimerkiksi käsityöläisiä tai puunhakkaajia. Juutalaiset olivat kuitenkin usein luku-ja kirjoitustaitoisia synagogakoulujen ansiosta.

Sekin käännettiin heitä vastaan. ”Juutalaisten väitettiin koulutuksensa ansiosta olevan eteviä huijareita”, sanoo entisessä synagogassa sijaitsevan Bukarestin juutalaisen museon johtaja Carmen Iovitu.

1930-luvulla Romaniasta tuli avoimen juutalaisvastainen ja rasistinen valtio. Laşin
pogromi oli vain yksi episodi valtavat mittasuhteet saaneesta holokaustista. Vuosina 1937–1944 vallassa olleiden fasistihallitusten aikana maan 750 000 juutalaisesta tapettiin 280 000– 380 000, eli noin puolet.

Fasistit halusivat myös hävittää todisteet juutalaisten historiasta. Tuhon kohteeksi joutui synagogia sekä juutalaisia hautausmaita ja kaupunginosia. Romaniasta tuli natsi-Saksan liittolainen 1940, mutta jo sitä ennen se oli oma-­aloitteisesti aloittanut juutalaisvainot. Adolf Hitler kiittelikin vuonna 1941 Romaniaa ”juutalaiskysymyksen radikaalista ratkaisemisesta”.

Bukarest oli kansallismielisen Iron Guard -liikkeen, Rautakaartin, keskus. Ennen valtaanpääsyään tammikuussa 1941 Rautakaartin joukot kapinoivat silloista hallitusta vastaan ja hyökkäsivät myös Bukarestin juutalaisia vastaan.

Kolmen päivän aikana Rautakaarti ryösti juutalaisten koteja ja yrityksiä ja tappoi, raiskasi ja ryösti juutalaisia. Yhteensä 127 juutalaista kuoli.

Romanian holokaustin tuhot keskittyivät maan pohjois- ja koillisosiin, joissa oli eniten juutalaisia; erityisesti Bessarabiaan ja Transnistriaan, jotka sijaitsevat nykyisen Moldovan alueella sekä Bukovinaan, joka on Ukrainan ja Moldovan rajalla.

Kipeästi asukkaita tarvinnut Israel maksoi sille lähetetyistä juutalaisista, ja Romanian kerrotaan saaneen sata dollaria jokaisesta lähtijästä.

Kun natsi-Saksan häviö elokuussa 1944 kävi selväksi, romanialaiset vaihtoivat puolta. Romaniasta tuli Neuvostoliiton määräysvallassa ollut kommunistinen hallinto, jossa aloitettiin toisinajattelijoiden ja etnisten vähemmistöjen puhdistukset. Holokausti oli ohi, mutta vankilaan ja pakkotyöhön joutui myös juutalaisia.

Romanian päärabbina oli vuodesta 1948 lähtien Moses Rosen. Hän uskoi juutalaisten paikan olevan vasta perustetussa Israelissa. Rosen järjestikin 1950-luvulta lähtien Israeliin useita aliyaheja eli muuttoaaltoja. Niiden myötä Romaniasta lähti noin 300 000 juutalaista.

Kipeästi asukkaita tarvinnut Israel maksoi sille lähetetyistä juutalaisista. Romanian kerrotaan saaneen sata dollaria jokaisesta lähtijästä.

”Se oli siis myös eräänlainen bisnes”, Ana Baburescu sanoo.

Kun Romania 1989 vapautui kommunismista ja Nicolae Ceausescun hirmuhallinnosta, juutalaisia oli maassa enää noin 30 000–40 000.

Juutalaisten maastamuutto jatkui 1990-luvulla, sillä Romaniaa riivasivat valtava köyhyys, talousongelmat ja korruptio. Nykyisin Romaniassa on Iovitun mukaan enää noin 6 000 juutalaista. Virallisen väestötilaston mukaan heitä on vain 3 000, sillä etenkään vanhat ihmiset eivät väestölaskennassa vieläkään uskalla kertoa olevansa juutalaisia.

Määrä laskee edelleen, mutta muuttoliike suuntautuu muuallekin kuin Israeliin.

Hiljaisuus Romanian holokaustin ympärillä on maailmansotien jälkeen ollut lähes täydellinen.

Kommunismin aikaan koulunsa käynyt Carmen Iovitu ei kuullut koulussa sanaakaan holokaustista, eikä siitä puhuttu edes kaikissa holokaustista kärsineissä juutalaisperheissä.

Nyt 48-vuotias Ana Barbulescu kävi lukion pian kommunismin ja Nicolae Ceausescun diktatuurin loputtua.

”Kuulin koko holokaustista vasta 23-­vuotiaana maisteriopintojeni loppuvaiheessa. Olin sokissa”, Barbulescu muistelee.

Vasta syksystä 2023 lähtien holokaustin opettaminen on ollut pakollinen oppiaine lukioissa. Romaniassa on myös joitakin holokaustin uhrien muistomerkkejä, ja suunnitteilla on kansallinen juutalaisen historian museo.

Holokaustista puhuminen on silti vieläkin vaikeaa.

”Sellainen asenne puuttuu romanialaisilta, ja se on ymmärrettävää. Holokaustin myöntäminen tarkoittaisi, että valtion olisi maksettava uhreille korvauksia”, sanoo Iovitu.

Juutalaismuseossakin verisestä holokaustista kerrotaan verhotusti. Siitä muistuttavat lähinnä vain pienessä vitriinissä olevat kankaiset Daavidin tähdet, joita juutalaisten edellytettiin käyttävän Romaniassa 1940-luvulla ja luodit, joilla vuoden 1941 pogromissa oli ammuttu juutalaisia.

”Haluamme juhlistaa elämää, joka meillä täällä edelleen on kaikista historian dramaattisista tapahtumista huolimatta”, sanoo Iovitu.