1. Kuinka erityistä aikaa mediamaisemassa eletään?
Uusi teknologia on aina disruptio eli häiriö informaatioympäristöön. Jo kirjapainotaito mursi katolisen kirkon oikeuden monopolisoida tiedonjakelua. Sekä lehdistön että radion alkuaikoina käytiin hyvin samankaltaisia keskusteluja, joita me nyt käymme somesta. Yhdysvalloissa esimerkiksi radiossa luettiin uutisia sanomalehdistä tekijänoikeuksista välittämättä. Nykyään uutisia kierrätetään somealustoilla, ja verkkojätit kahmivat mainonnan tulot.
2. Millainen portinvartija media oli ennen somea?
Perinteisen median portinvartijavalta oli vielä muutamia vuosikymmeniä sitten todella merkittävä. Yksilölle käytännössä ainoa keino saada viesti laajempaan tietoisuuteen oli median kautta. Silloin tietenkin niillä, jotka omistivat tuotantovälineet tai työskentelivät toimittajina, oli suuri valta vaikuttaa siihen, mistä puhuttiin.
Perinteisellä medialla on julkaisuvaltaa. Sosiaalisen median ja hakukoneyhtiöiden valta on puolestaan suodattamisvaltaa. Niillä on älytön voima ohjata ihmisiä.
3. Millaisia ovat nykyajan portinvartijat?
Nyt käynnissä on hybridimedian aikakausi. Perinteisen median rinnalle on tullut hajautuneen portinvartijuuden maailma, jossa käyttäjien toimet, tykkäykset ja jaot vaikuttavat algoritmien rinnalla.
Uusi maailma on vanhaa arvaamattomampi. Laadukkaan tiedon rooli ei ole enää kiveen hakattu. Esiin voi nousta metoo tai jokin uusi oikea sosiaalinen ongelma. Mutta voi nousta myös valtiollista propagandaa, disinformaatiota ja täysin perättömiä salaliittoteorioita.
Tietoympäristö on manipuloitavissa. Tämän vuoksi olen samaa mieltä Maailman talousfoorumin kanssa siitä, että disinformaatio on yksi aikamme suurimmista huolista.
4. Pitäisikö digijättejä alkaa kohdella mediataloina?
Lyhyt vastaus hyödyistä: silloin samoilla tiedonvälityksen markkinoilla olevat toimijat olisivat samoilla viivoilla.
Esimerkiksi Twitterillä oli Tucker Carlssonin broadcast-lähetys. Oliko Twitter enää vain alusta vai julkaisija? Raja on veteen piirretty. Silti some ei voisi toimia mediasääntelyn pohjalta. Tietotulva on niin valtava, että kukaan ei pysty sitä moderoimaan. Realistisemmin keskustellaan siitä, minkälaisia ehtoja saataisiin perinteisen median sisältöjen käyttöön näillä alustoilla.
5. Millaista valtaa sosiaalisen median yhtiöillä on?
Digivalta on hyvä termi. Se kuvastaa sitä, että meille on syntynyt jonkinlainen rajat ylittävä kybertodellisuus. Näistä yhtiöistä on tullut valtion kaltaisia toimijoita. Niilläkin on maantiede, mutta valta ei rajoitu kotimaihin.
Omistus on edelleen keskittynyttä. Ennen oli lehdistöparoneja. Digiajan mediaparoneja ovat elonmuskit ja zuckerbergit. Yksittäinen käyttäjä on alistuneempi näille uusille portinvartijoille, kuin hän ehkä kuvittelee.
Yhtiöillä on myös massiivisesti informaatiota käyttäjien toiminnasta. Tällaista tietomassaa ei koskaan historian saatossa ole ollut kellään, vaikka on pidetty väestörekistereitä.
Millainen voisi olla julkisen palvelun sosiaalinen media, joka olisi houkutteleva ja vahvemmin omissa käsissämme?
6. Onko some lisännyt kansalaisten valtaa?
Olen kallistunut skeptiselle kannalle. Valta on keskittynyt entisestään ja siirtynyt kauemmas keskivertokansalaisesta.
En kiellä faktaa, etteikö useammilla olisi nykyisin välineet yrittää vaikuttaa. Julkaisukynnys on absoluuttisesti matalammalla. Mutta kuinka moni tulee kuulluksi? Kenellä on oikeasti sananvaltaa? Aika harvalla.
Vanhat hierarkiat ovat heittäneet häränpyllyä, mutta on muodostunut uusia.
7. Mikä meitä odottaa?
Meitä odottaa jonkinlainen taistelu digijättejä vastaan tulevien vuosikymmenten aikana. Se kiteytyy siihen, pystymmekö siirtymään perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittavalle tietosuojaoikeuksien tielle kuten EU ajaa, vai jatkammeko puhtaasti kaupallisia intressejä korostavalla linjalla, Yhdysvaltojen tiellä. Pahin uhkakuva on Kiinan malli, jossa yksityisyys alistetaan valtion turvallisuusintressien alle.
8. Miksi sääntelyä ei saada luotua?
Ajattelen, että sääntely on välttämätöntä mutta hankalaa, koska yksikään jäteistä ei toimi Euroopan alueella. Sääntelyä joudutaan tekemään Yhdysvaltojen puolesta ja osittain jopa sitä vastaan. Kiinan suhteen haaste on vastaava, mutta geopoliittisesti jännitteisempi.
9. Uhkaako some demokraattista valtiojärjestystä?
Viime vuosina kriittisistä demokraattista infraa on siirtynyt kaupallisten toimijoiden ja autoritaaristen valtioiden haltuun. Se on huolestuttavaa.
Aiemmin ihmiset olivat vielä kansalaisjärjestöissä ja puolueissa ja keskustelua käytiin siellä. Nykyisin keskeinen palautekanava myös päättäjille on sosiaalinen media ja se toimii perversseillä kaupallisilla kannusteilla.
Autoritaariset valtiot käyttävät paljon rahaa siihen, että ne luovat disinformaatioteknologiaa. Vastaliike demokratioilta pitäisi olla se, että luodaan teknologiaa tukemaan demokratiaa. Se voi olla keskustelualustoja tai tietyillä periaatteilla toimivien julkisten tai kaupallisten tiedontuottajien tukemista.
10. Mitä demokratian pelastaminen vaatii?
Tarvitaan välineitä, jotka tavoittavat kansalaisia laajasti ilman, että joudutaan juoksemaan kaupallisten kannustimien mukaan. Millainen voisi olla julkisen palvelun sosiaalinen media, joka olisi houkutteleva ja vahvemmin omissa käsissämme?
Kyse on myös hitaammista asioista, kuten hyvästä koulutuksesta sekä teknologian ja median lukutaidosta. Niitä on tuettava.