Kun kirjanpitäjä Jim Correa lähtee pyörälenkille kotiseudullaan Junínin maakunnassa Perun Keski-Andeilla, mukaan lähtee nahkainen pussi täynnä kokanlehtiä.

”Pyöräily on fyysisesti vaativa laji. Etenkin vuorten päälle nousu on suuri ponnistus ja jossain vaiheessa keho alkaa uupua. Silloin kokanlehdet auttavat”, Correa sanoo.

Correa aloitti pyöräilyharrastuksen koronapandemian aikoihin. Alkuun hän pakkasi reppuun väsymyksen varalle energiajuomia- tai geelejä.

”Aloin kuitenkin miettiä, voisiko ne korvat jollain luonnollisemmalla. Mieleeni tuli se, miten esi-isämme Andeilla pureskelivat kokanlehtiä jaksaakseen maataloustöissä.”

Viime vuosikymmeninä kokaiinintuotanto on tahrannut Etelä-Amerikan ikivanhan lääkekasvin mainetta. Perun Andeilla kokanlehden perinteinen käyttö on kuitenkin pitänyt pintansa ja tekee nyt uutta tuloa.

Kokapensas on peräisin Amazonin sademetsästä, jossa se on kasvanut villin tuhansien vuosien ajan. Sieltä sen viljely levisi noin 8 000 vuotta sitten eripuolille Etelä-Amerikkaa.

Mantereen muinaiset kansat käyttivät kokanlehtiä uskonnollisissa menoissa, lääkinnässä sekä piristeenä tehdessään töitä.

”Andeilla inkat pureskelivat kokanlehtiä, kun he halusivat keskustella vuorijumalien eli Apujen kanssa. Kokaa käytettiin myös mietiskelyyn ja ongelman ratkaisuun”, kertoo perulainen antropologi Alejandro Camino.

Kun espanjalaiset valloittajat saapuivat Etelä-Amerikkaan 1400–luvun lopussa, he yrittivät kieltää paikallisilta kokanviljelyn ja lehden pureskelun.

”Pian he kuitenkin huomasivat, että kukaan ei halunnut työskennellä ilman kokanlehtiä. He ymmärsivät, että ilman kokaa ei ole kaivostuotantoa ja vapauttivat sen käytön”, Camino sanoo.

Klikkaa kuvaa ja näet kaikki jutun kuvat kerralla

Myöhemmin kokanlehdistä tuli Perun Andeilla myös rahankaltainen kaupankäynnin väline.

”Vuorilla asuvat ihmiset tulivat laaksoihin vaihtamaan juureksia tuotteisiin, joita ei kasva yli 3000 metrin korkeudessa. Kaupat tehtiin kokanlehdillä. Niillä voitiin ostaa alamaiden hedelmiä kotiin vietäväksi”, Camino kertoo.

Caminon mukaan vaihtokauppakäytäntö oli voimissaan vielä 70–80-luvuille asti. Sittemmin Yhdysvalloista ja Kolumbiasta Peruun levinnyt kokaiinikauppa on tyrehdyttänyt sen.

”Nykyään valtio valvoo kokanviljelyä eikä vuorilla voi enää kuljeskella kokanlehtisäkki selässä. Myös kokanviljelijät haluavat nyt maksun mieluummin dollareissa kuin perunoissa”, Camino sanoo.

Kokanviljely on kasvanut Perussa viime vuosina ja se on Kolumbian jälkeen maailman suurin kokantuottaja. Vuonna 2022 kokanlehtiä viljeltiin 95 000 hehtaarin alalla, mikä on lähes puolet enemmän kuin vuonna 2018.

Viljelyn laajentumiseen on vaikuttanut Euroopan kasvava kokaiinin kysyntä, mutta myös kokanlehden perinteisen käytön uusi suosio.

Perussa kokanlehtien viljely ja myynti on laillista. Siihen täytyy kuitenkin olla valtion kansallisen kokayhtiön eli ENACO:n lupa.

Viljelijät, joilla on ENACO:n lisenssi, saavat viljellä kokaa yksinoikeudella ja sitoutuvat myymään koko tuotannon yhtiölle. Osa lehdistä menee teollisuustuotantoon ja osa jälleenmyyntiin toreille.

Marly Navarro Bravo esittelee erilaisia kokanlehden laatuja myyntikojullaan Perun Keski-Andien Jaujan markkinoilla. Hän on ENACO:n valtuuttama kokan jälleenmyyjä.

”Mitä vihreämpi ja ohuempi lehti, sitä makeampi maku”, hän kertoo.

Lehtien hinta vaihtelee laadun mukaan. Edullisimmillaan kilon kokanlehtiä saa 28 solella eli vajaalla seitsemällä eurolla.

”Tämä Etelä-Perun Cuscossa kasvatettu kokanlehti on halvinta, mutta maku on kitkerämpi.”

Navarro osoittaa mintun ja kalkin makuisia makeutusaineita. Niitä käytetään usein häivyttämään lehden katkeraa makua.

Navarron mukaan kokanlehtiä ostavat kaikenlaiset ihmiset asianajajista kaivostyöläisiin. Eniten ostoksilla käyvät kuitenkin paikalliset maanviljelijät.

”Kauppa käy vilkkaimpana kylvön ja sadonkorjuun aikaan”, hän sanoo.

Kokanlehtien käyttöön liittyi Perussa pitkään alkuperäiskansataustaisuuden stigma.

”Andien asukkaat häpesivät kokanlehtien pureskelua julkisilla paikoilla kaupunkien keskiluokan paheksunnan vuoksi. Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa”, Alejandro Camino sanoo.

Tuoreen tutkimuksen mukaan kokanlehtien perinteinen käyttö hipoo Perussa historiallisia ennätyslukemia. Vuonna 2019 yli 6 miljoonaa perulaista eli 20 prosenttia väestöstä käytti kokanlehtiä säännöllisesti arjessaan.

Perun tilastokeskuksen INEI:n mukaan eniten kokanlehtiä käytetään maatalous- ja kotitöissä sekä rakennusalalla. Lisäksi se on edelleen tärkeä lääkekasvi sekä pyhä symboli hautajaismenoissa ja uskonnollisissa seremonioissa.

”Kun joku perheen tai yhteisömme jäsen menehtyy, heräämme aamunkoitossa pureskelemaan kokaa”, kertoo Keski-Andien Pacchan kylässä asuva pienviljelijä Lourdes Dávila Leon.

Kokanlehtien pureskelu auttoi saamaan ajatukset muualle.

Viisikymppinen Dávila aloitti kokanlehtien pureskelun aikuisiällä isänsä kuoltua.

”Tunsin suurta surua ja masennuin. Kokanlehtien pureskelu auttoi saamaan ajatukset muualle. Ajan kuluessa hyväksyin surun.”

Nykyään Dávila pureskelee kokanlehtiä satunnaisesti tai keittää niistä teetä flunssan iskiessä.

Myös Jaujan markkinoilla kojua pitävä lihakauppias Zoraida Rupay Aquino kertoo käyttävänsä kokanlehtiä lääkkeenä.

”Ne parantavat vatsakivun ja ilmavaivat”, hän sanoo.

Rupay pureskelee kokanlehtiä lähes päivittäin.

”Pyykkipäivinä laitan aamiaisen jälkeen kourallisen kokanlehtiä suuhun. Sitten alan pureskella. Näin jaksan pestä päivän pyykkiä ja laittaa illalla ruokaa”, hän sanoo.

Pacchan kylässä kokanlehdet ovat myös olennainen osa yhteisön ylläpitämiä perinteitä.

”Lokakuussa ennen kylvön alkua järjestämme seremonian Äiti maalle. Valitsemme parhaimmat kokanlehdet ja asetamme ne pellon reunaan tupakan, viinatilkan ja niiden siementen viereen, joita aiomme kylvää”, Lourdes Dávila Leon kertoo.

”Toukokuussa käytämme kokanlehtiä veden kiitosrituaalissa. Laitamme kokanlehtiä vesilähteen äärelle ja pyydämme runsaita kasteluvesiä.”

Lourdesin mukaan kokanlehtien käyttö seremonioissa on osa Andien Quechua -alkuperäiskansan vastavuoroisuuteen perustuvaa ajatusmaailmaa.

”Ajattelemme niin, että lahjoitamme Äiti maalle kokanlehtiä ja vastalahjana saamme siltä vettä ja hyvän sadon. Meille Andien asukkaille kokanlehti on edelleen pyhä”, hän sanoo.

Perussa myös nuorempi sukupolvi on innostunut vaalimaan kokanlehteen liittyviä rituaaleja.

Jim Correalle kokanlehtien käytössä on pyöräilyn energiatankkauksen lisäksi kyse suvussa kulkeneen perinteen elvyttämisestä. Isoisä pureskeli kokaa peltotöissä koko ikänsä. Eläköidyttyään hänellä oli tapana istua puutarhaan nauttimaan kokanlehtiä.

”Kun kasvoin vanhemmaksi, vietimme usein yhdessä pöydän ääressä iltaa, pureskelimme kokaa ja keskustelimme erilaisista aiheista.”

Nykyään pyörälenkeillä vuoren huipulle päästyään Correa ripottelee kokanlehtiä maahan ja hiljentyy hetkeksi.

”Se on tapani lausua vuorille: kiitos.”