Artikkelikuva
Nairobin vartijat kertovat millaista työskentely kaupungissa on. Moni heistä on kokenut työssään vaarallisia tilanteita. Tarinat löytyvät jutun lopusta.

Kirjeenvaihtaja

Nairobin hyväosaisia suojaavat vartijat, vaikka vaarallisinta on siellä, missä he itse asuvat: ”Joka aamu rukoilen, ettei tänäänkään tapahdu mitään pahaa”

Itä-Afrikan kuhiseva bisneskaupunki Nairobi tunnetaan yhä ryöstöistä ja turvattomuudesta. Millaista on työskenellä vartijana Nairobissa? Entä miltä tilanne näyttää suomalaisen silmin? Kirjeenvaihtaja Merja Määttänen avaa Nairobin turvallisuustilannetta.

Mistä Nairobi on kaikkein kuuluisin? Ei Karen Blixenistä, ei nousevasta taloudesta, eikä asemasta YK:n yhtenä maailmanpääkaupunkina. Parhaiten Nairobi tunnetaan yhä nairobberysta, ryöstöistä ja turvattomuudesta.

Kenian pääkaupungissa elää paljon hyvin rikkaita ja vielä enemmän hyvin köyhiä ihmisiä. Vaikka ääripäiden välissä kasvaa nykyisin keskiluokka, kuilu on yhä totta – ja ruokkii rikollisuutta.

Tilanne vie suomalaistaustaisen uusnairobilaisen aivot solmuun. Ihmiset täällä ovat äärettömän ystävällisiä. Arkielon lämmön ja rentouden keskellä pitäisi muistaa joka päivä ja joka käänteessä miettiä, mikä on vaarallista.

Auringonlaskusta aamunkoittoon kaduilla käveleminen on kategorisesti kielletty. Pimeiden tuntien ”ulkonaliikkumiskielto” on epävirallinen totuus, jonka kaupunkilaiset jakavat häkellyttävän laajasti. Ne, jotka voivat.

Viime vuoden loppua kohti tarinat ja varoitukset kiihtyivät. Somessa varoiteltiin no-go-alueista kaupungin keskustassa. Katuryöstöjen määrä lisääntyi, myös päivänvalossa, samoin ryöstöjen yhteydessä tapahtuva väkivalta. Bodaboda-moottoripyörälähettien kännykkäryöstöt kävivät yhä röyhkeämmiksi. Asuntoryöstöjä ja niiden yrityksiä tapahtui yhä enemmän myös varakkailla, vartioiduilla alueilla.

Sanotaan, että mitä kovempi nälkä, sitä enemmän ryöstöjä. ”Euroopan sodan” aiheuttama hintojennousu on vaikeuttanut merkittävästi monien nairobilaisten elämää, ja ennätyksellinen kuivuus pahentaa tilannetta.

Nairobissa on ollut ohikiitävän hetken poikkeuksellisen rauhallista. Nyt olemme palaamassa kohti normaalia.

Sinänsä epätäydelliset rikostilastot sekä vahvistavat että kumoavat varoitustarinoiden vaikutelmaa.

Rikosten määrä on kasvanut, mutta nairobilaiseen vuodenkiertoon on aina kuulunut ryöstöjen määrän kasvu loppuvuotta kohti. Vuonna 2022 kasvu tuntui tavallista rajummalta, koska taustalla ovat hiljaiset vuodet covid-rajoitusten keskellä. Lisäksi elokuun presidentinvaalit tuottivat yhteiskuntaan lähes lockdownin, ja samaan aikaan poliisi palkkasi kymmeniä tuhansia täydennysmiehiä vaalirauhaa vahvistamaan.

Nairobissa on ollut ohikiitävän hetken poikkeuksellisen rauhallista. Nyt olemme palaamassa kohti normaalia.

Poliisi on panostanut katuturvallisuuteen lisäämällä partioiden määrää ja muodostamalla erikoisyksiköitä. Katukuvassa poliisi ei kuitenkaan juuri näy. Sen sijaan yksityisiä turvamiehiä, swahiliksi askareita, on kaikkialla: asuintaloissa, ostoskeskuksissa, työpaikoilla ja kadunkulmissa. Yksityisellä turvallisuusalalla työskentelee Keniassa arviolta 700 000 ihmistä.

Asun itse Westlandsissa, Donyo Sabuk Lanella. Rauhallisella pikku kotikadullamme työskentelee nopeasti laskien kymmeniä askareita. Kotitalomme täyttää YK:n ja Yhdysvaltain lähetystön työntekijöiden tiukat turvallisuuskriteerit. Meitä asukkaita suojelee kymmenkunta askaria kahdessa 12 tunnin vuorossa, aina kuudesta kuuteen. He tekevät työtä kuusi päivää viikossa ja tienaavat 15 000 shillinkiä eli 114 euroa kuussa.

Naapurustossamme on viime kuukausina tapahtunut aseellisia ryöstöjä, mutta kotikatuni turvamiehet ja -naiset näkevät joka päivä maailman suurkaupunkien universaalin tosiasian: vaarallisinta elämä on siellä, minne he itse palaavat joka päivä töiden jälkeen. Köyhät ryöstävät eniten toisiaan.

Merja Määttänen on Maailman Kuvalehden kirjeenvaihtaja Keniassa. Lisää kirjeenvaihtajien kuulumisia löytyy Maailman Kuvalehden Instagram-tililtä.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!