Mistä Nairobi on kaikkein kuuluisin? Ei Karen Blixenistä, ei nousevasta taloudesta, eikä asemasta YK:n yhtenä maailmanpääkaupunkina. Parhaiten Nairobi tunnetaan yhä nairobberysta, ryöstöistä ja turvattomuudesta.
Kenian pääkaupungissa elää paljon hyvin rikkaita ja vielä enemmän hyvin köyhiä ihmisiä. Vaikka ääripäiden välissä kasvaa nykyisin keskiluokka, kuilu on yhä totta – ja ruokkii rikollisuutta.
Tilanne vie suomalaistaustaisen uusnairobilaisen aivot solmuun. Ihmiset täällä ovat äärettömän ystävällisiä. Arkielon lämmön ja rentouden keskellä pitäisi muistaa joka päivä ja joka käänteessä miettiä, mikä on vaarallista.
Auringonlaskusta aamunkoittoon kaduilla käveleminen on kategorisesti kielletty. Pimeiden tuntien ”ulkonaliikkumiskielto” on epävirallinen totuus, jonka kaupunkilaiset jakavat häkellyttävän laajasti. Ne, jotka voivat.
Viime vuoden loppua kohti tarinat ja varoitukset kiihtyivät. Somessa varoiteltiin no-go-alueista kaupungin keskustassa. Katuryöstöjen määrä lisääntyi, myös päivänvalossa, samoin ryöstöjen yhteydessä tapahtuva väkivalta. Bodaboda-moottoripyörälähettien kännykkäryöstöt kävivät yhä röyhkeämmiksi. Asuntoryöstöjä ja niiden yrityksiä tapahtui yhä enemmän myös varakkailla, vartioiduilla alueilla.
Sanotaan, että mitä kovempi nälkä, sitä enemmän ryöstöjä. ”Euroopan sodan” aiheuttama hintojennousu on vaikeuttanut merkittävästi monien nairobilaisten elämää, ja ennätyksellinen kuivuus pahentaa tilannetta.
Nairobissa on ollut ohikiitävän hetken poikkeuksellisen rauhallista. Nyt olemme palaamassa kohti normaalia.
Sinänsä epätäydelliset rikostilastot sekä vahvistavat että kumoavat varoitustarinoiden vaikutelmaa.
Rikosten määrä on kasvanut, mutta nairobilaiseen vuodenkiertoon on aina kuulunut ryöstöjen määrän kasvu loppuvuotta kohti. Vuonna 2022 kasvu tuntui tavallista rajummalta, koska taustalla ovat hiljaiset vuodet covid-rajoitusten keskellä. Lisäksi elokuun presidentinvaalit tuottivat yhteiskuntaan lähes lockdownin, ja samaan aikaan poliisi palkkasi kymmeniä tuhansia täydennysmiehiä vaalirauhaa vahvistamaan.
Nairobissa on ollut ohikiitävän hetken poikkeuksellisen rauhallista. Nyt olemme palaamassa kohti normaalia.
Poliisi on panostanut katuturvallisuuteen lisäämällä partioiden määrää ja muodostamalla erikoisyksiköitä. Katukuvassa poliisi ei kuitenkaan juuri näy. Sen sijaan yksityisiä turvamiehiä, swahiliksi askareita, on kaikkialla: asuintaloissa, ostoskeskuksissa, työpaikoilla ja kadunkulmissa. Yksityisellä turvallisuusalalla työskentelee Keniassa arviolta 700 000 ihmistä.
Asun itse Westlandsissa, Donyo Sabuk Lanella. Rauhallisella pikku kotikadullamme työskentelee nopeasti laskien kymmeniä askareita. Kotitalomme täyttää YK:n ja Yhdysvaltain lähetystön työntekijöiden tiukat turvallisuuskriteerit. Meitä asukkaita suojelee kymmenkunta askaria kahdessa 12 tunnin vuorossa, aina kuudesta kuuteen. He tekevät työtä kuusi päivää viikossa ja tienaavat 15 000 shillinkiä eli 114 euroa kuussa.
Naapurustossamme on viime kuukausina tapahtunut aseellisia ryöstöjä, mutta kotikatuni turvamiehet ja -naiset näkevät joka päivä maailman suurkaupunkien universaalin tosiasian: vaarallisinta elämä on siellä, minne he itse palaavat joka päivä töiden jälkeen. Köyhät ryöstävät eniten toisiaan.
”Muutama vuosi sitten tulin maalta Nairobiin etsimään töitä. Hain monenlaista, mutta tämän sain. Olisin halunnut poliisiksi, mutta en päässyt. Pääsykokeissa on kriteereitä ja juoksukilpailuita, mutta kaikki tietävät, että oikeasti kouluun pääsystä pitäisi maksaa. Poliisi on korruptoitunut, mutta silti se on unelma-ammattini.” – Vincent Mutai
”Joka aamu rukoilen, ettei tänäänkään tapahdu mitään pahaa. Naisena ei ole helppo työskennellä turva-alalla, mutta tarvitsen rahaa kahden lapseni elättämiseen. Minusta tuli askari, kun etsin pysyvää työtä, enkä muuta löytänyt. Haluaisin olla liikenainen, töissä omassa kaupassa. Ehkä jonain päivänä” –Faith Brenda
”Minut on hakattu ja ryöstetty monta kertaa. Eniten harmitti, kun polkupyöräni vietiin. Asuin ennen Kawangwaressa, mutta muutin Kangemiin, jossa on vähän turvallisempaa. Alun perin halusin poliisiksi, mutta minulla ei ollut varaa maksaa. Yksityiseksi askariksi pääsee ilmaiseksi.” –Emmanuel Atami
”Sanotaan, että pimeillä kaduilla ei saisi kulkea, mutta pakkohan se on. Joka päivä tulen kävellen ja matatu-pikkubusseilla töihin aamuyöllä ja palaan illalla auringonlaskun aikaan. Onhan se vaarallista, mutta vielä ei ole tapahtunut mitään pahaa.” – Caroline Wambua
”Teen eniten yövuoroa. Jos joku yrittäisi tulla sisään, hälyttäisin apua. Aseettomana en juuri muuta voi. Kotikulmilla Kangemissa on paljon väkivaltaa, mutta itse olen säilynyt ehjänä. Olen iso mies ja varmaan sen näköinen, että kimppuuni ei ensimmäisenä hyökätä. Vaarallisinta Nairobissa on slummeissa. Köyhien alueilla kukaan ei auta, kun jotain tapahtuu.” –Silas Alwala
”En ole koskaan kohdannut vaarallista tilannetta. Kyllä tässä pärjäillään.”
– Nicode Moats
”Silmäni on tällainen, koska jouduin keskelle jengitappelua kotona Kangemissa. Olin matkalla töihin alkuillasta, päivänvalossa. Elämme keskellä huumeita, tappeluita ja ryöstöjä. Sen sijaan, että poliisi suojelisi meitä, se ottaa lahjuksia. Töissä tunnen harvoin pelkoa. Muutama kuukausi sitten kuulin, että ryöstäjät olivat tappaneet askarin jossain täällä päin. Sen yön jälkeen tuntui pahalta. Nuorena haaveilin kirjanpitäjän ammatista.” – Ismael Abdullah
Merja Määttänen on Maailman Kuvalehden kirjeenvaihtaja Keniassa. Lisää kirjeenvaihtajien kuulumisia löytyy Maailman Kuvalehden Instagram-tililtä.