On hämärää ja ilmassa leijailee vesihöyryä. Kivisen kupolin kautta kiertävät naisten riehakkaat äänet kaikuvat ja taustalla solisee vesi.
Olemme kahden ystäväni kanssa reppureissaamassa Marokossa. Fezin 800-luvulla perustetussa kaupungissa kyselemme paikallisen kylpylän sijaintia. Ikivanhoilla mutkittelevilla kujilla sen löytäminen ei ole ihan helppoa.
Hamamin kassalla saamme kielimuurin saattelemana pienet kupposet ruskeaa tahnaa, ja meidät osoitetaan pukuhuoneeseen. Epävarmoina vilkuilemme toisiamme. Miten täällä kuuluu käyttäytyä?
Marokkolainen kylpylän emäntä vastailee elekielellä, arabiaksi ja murahtelemalla kysymyksiimme. Paita pois? Kyllä! Housut? Juu juu! Rintsikat? Mitäs vitkuttelette? Pikkuhousut? Hyvänen aika, ei niitä!
Päälleni jäävät keltaiset jalkapallokuvioiset pikkuhousut, joille emäntä hihittää. Vilkuilemme toisiimme hermostuneina. Hämärästä oviaukosta leijuu ohut höyrykiehkura ja käsittämätön meteli. Naurua, kiljahduksia, keskustelua.
Paikalle saapuu pesijä, jonka palveluja olimme ilmeisesti sisäänkäynnillä tilanneet.
Hiivimme pikkuhoususillamme kohti varsinaista kylpylää savikupposet kädessämme. Saunomiseen tottuneita suomalaisiakin jännittää. Eteemme avautuu pienen marokkolaisen kortteli-hamamin naistenvuoro. Seinänvierustojen pienissä kivissä syvennyksissä solisevat suihkulähteet. Keskellä huonetta lämmitetyllä marmorisella tasolla loikoo kylpijöitä. Kaikkialla istuu naisia vaihtamassa kuulumisia, pesemässä tyttäriensä hiuksia ja vitsailemassa.
Seisomme vaivaantuneina ovella, kunnes joku viittaa meidät istumaan nurkkaan. Kökötämme kostealla kivetyksellä. Paikalle saapuu pesijä, jonka palveluja olimme ilmeisesti sisäänkäynnillä tilanneet. Pesijä kiskaisee ystäväni jalasta kivetykselle makaamaan ja alkaa pitkin vedoin kuoria ihoa karkella kintaalla – ja ruskealla saippuatahnalla. Istun nurkassa ja katson kauhulla kovakouraista käsittelyä.
Kohta on minun vuoroni.