1. Olet sanonut, että käsite elämänkaari on käännösvirhe. Avaisitko tätä ajatusta?

Keskiajalta periytyvä mielikuva, jossa kehityksen portaat olisivat nousevat 35-vuotiaaksi ja että ne alkaisivat sitten laskea silloiseen maksimi-ikään eli 70-vuoteen asti, ei vastaa tutkimustuloksia psykologisesta kehityksestä. Kehitys on elinikäistä (life span): ihmisen eri ikävaiheissa tapahtuu kehitystä eri suuntiin ja nämä vaiheet liukuvat toisiinsa. Kuten teoksessa Ihmisen psykologinen kehitys (2023) kollegoiden kanssa toteamme, ihmisten väliset erot ovat suuria ja merkitsevämpiä kuin ikäerot: jollakin 65–75-vuotiaalla voi olla parempi psykologinen toimintakyky kuin jollakin nelikymppisellä. Kaarimielikuva johtaa ikäsyrjintään jo keski-iän jälkeen, koska toimintakyvyn ajatellaan laskevan. Se aiheuttaa myös lapsuuden väheksymistä.

2. Miksi niin moneen ikävaiheeseen, erityisesti keski-ikään, liitetään ajatus kriisistä?

Taustalla on teoria, jossa käytettiin käsitettä kriisi tarkoittamaan sitä, että ihminen joutuu pohtimaan uusia asioita aina uudessa ikävaiheessa. Kriisin käsitettä käytettiin keski-ikäisten tutkimuksessa, josta se levisi yleiskieleen. Puhe kriisistä on tarpeetonta dramatisointia. Suomen kielen kriisi-sana on liian vahva kuvaamaan eteemme tulevia pohdinnan paikkoja. Suositeltava termi on siirtymä. Toki on ihmisiä, joilla on kriisejä keski-iässä, mutta heillä on ollut niitä usein myös muissa elämän vaiheissa. Tämä on persoonallisuuskysymys. Jotkut taas ovat elämäntavoillaan ajaneet itsensä kriisiin.

3. Millaisia nämä pohdinnan paikat ovat?

Vauva joutuu ratkaisemaan luottaako hoitajaansa vai ei. Jos hoitaja on hyvä, hänelle rakentuu perusturva. Eli vauvan ”kriisi” on kokemus, josta seuraa joko perusluottamus tai epäluottamus. Aikuisuudessa ihminen joutuu tekemään valintaa sen kesken, missä määrin hän on halukas huolehtimaan seuraavasta sukupolvesta perheessä tai työn kautta ja missä määrin tapahtuu itseensä vetäytymistä ja paikoilleen pysähtymistä.

4. Millaista aikaa keski-ikä on?

Tutkimusten mukaan kriisien sijaan viisikymppisen elämä on hyvää aikaa. Ihminen on usein saavuttanut tavoitteitaan, lapset ovat jo isompia ja monet mahdollisuudet ovat maksimissaan niin taloudellisesti kuin ammatillisesti. Tätä prime timea voi jatkua korkeaan ikäänkin, jos ihminen on terve. Kun kysyy vanhemmilta ihmisiltä, mikä on ollut paras ikä, monet vastaavat: keski-ikä.

5. Miksi nuoruutta ihannoidaan länsimaissa niin paljon?

Kuka sitä ihannoi? Toki se näkyy mediassa ja esimerkiksi politiikassa. Nuoret voivat elää nuoruuttaan pitkään, kun koulutustiet ovat pidentyneet ja on taloudellisia mahdollisuuksia olla sitoutumatta aikuisuuteen sisältyvään vastuuseen. Nuorisokulttuuri on kaupallistunut ja sitä on laajennettu myös lapsuuteen. Pitääkö vauvoillekin tehdä farkkuja?

6. On osoitettu, etteivät ihmisen kognitiiviset kyvyt laske ikääntyessä. Miten se vastaa eläkejärjestelmäämme?

Ikään perustuva eläkejärjestelmämme on luotu toisen maailmansodan jälkeen. Yhdysvalloissa ei ole ikäsidonnaista eläkejärjestelmää. Tulisi ajatella järjestelmä uudelleen niin, että ne, jotka ovat työkykyisiä ja -haluisia, saisivat jatkaa töitä ehkä lyhennetyllä työajalla tai muissa tehtävissä kuin aiemmin. Työn fyysinen vaativuus tai muu ominaisuus ja oma terveys voivat jouduttaa toiveita eläkkeelle pääsystä, ja siihenkin pitäisi olla mahdollisuus. Aiemmin pelättiin, että nuorilla ei ole tilaa työmarkkinoilla, jos vanhempi väki pitää työpaikkoja hallussaan. Nyt meillä on kasvava työvoimapula, ja tarvitsemme kaikki työkykyiset mukaan.

7. Miltä tämän hetken suomalainen arvomaailma näyttää?

Toisen maailmansodan jälkeen yhteiset arvot (koti, uskonto ja isänmaa) asetettiin arvovapauden nimissä kyseenalaisiksi. Nyt ei ole yhteisiä arvoja, jotka loisivat jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Muuttoliike on tuonut rinnakkaisia kulttuureja, ja tunnemme huonosti, mitä toisilta kieli- ja kulttuurialueilta tulevat ihmiset ajattelevat ja mitkä heidän arvonsa ovat.

8. Menetimmekö arvomme?

Suomelle on muiden Pohjoismaiden tapaan ollut ominaista toisista ihmisistä huolehtimisen arvo, jolle hyvinvointiyhteiskuntamme rakentuu. Toiseksi arvoksi on varsinkin nuorison aloitteesta noussut planeettamme hyvinvointi. Globaali kilpailu 2000-luvulla on lisännyt itsekkyyttä ja vallan haluaja lisännyt ristiriitaa edellä mainittujen arvojen kanssa. Puoluepolitiikassa oikeisto-vasemmisto -jako ei enää vastaa ihmisten kesken vallitsevia eroja arvokysymyksissä.

9. Suomessa keskustellaan yhä enemmän turvattomuudesta. Mistä turvallisuusvaje johtuu? Selittyykö se koronalla ja Ukrainan sodalla?

Kyllä jänneväli on pidempi, vaikka nämä tapahtumat turvattomuutta syventävätkin. Turvattomuuden tunne on kasvanut yhtenäiskulttuurin murenemisesta asti. Politiikka on arvaamatonta ja tempoo vastakohdasta toiseen.

10. Käytät artikkeleissasi käsitettä elämänkaipuu. Mitä se on?

Se on käännös saksan sanasta Sehnsucht. Asetamme elämässä tavoitteita, jotka ovat saavutettavia toiveita. Elämänkaipuu on toive, joka ei toteudu, mutta joka suuntaa elämäämme ja kytkeytyy ideaaliminään. Omalla kohdallani esimerkki löytyy musiikista. Lauloin paljon lapsena ja kuulin kerran Miliza Korjuksen laulavan radiossa. Aloin toivoa, että oppisin laulamaan yhtä hyvin, mutta vaikka se ei toteutunut, opin arvostamaan erinomaisia suorituksia. Kun mieheni soitti taitavasti viulua, rakastuin häneen aina uudelleen. Tajusin elämänkaipuuni kautta, että ihminen voi saavuttaa menestystä jossakin – ja minulle se ala löytyi tieteestä.