Artikkelikuva
Noora Vähäkarin kokemus ayurveda-hoidosta Intiassa oli ikimuistoinen.

Tissien vispausta Intiassa: Ayurveda­tohtori jätti kylmäksi

Kolme ja puolituntinen ayurveda-konsultaatio Intiassa sisälsi useita yllättäviä hetkiä, mutta ohjeitakin tuli.

Olimme kollegani kanssa työ­matkalla Keski-­Intian Solapurissa. Meitä vietiin töiden ohessa tapahtumasta toiseen, joten olin kysynyt ohimennen mahdollisuutta myös ayurveda-konsultaatioon. Sellainen järjestyikin seuraavaksi vapaapäiväksemme.

Tohtori oli saapunut toisesta osavaltiosta käyntiä varten. Meidät johdatettiin klinikalle, jossa yhden hengen saunat jo lämpenivät. Vain päät pilkottivat näkyvissä, kun meidät suljettiin pikkuhoususillamme jakkaroille eräänlaisiin kupoleihin. Apupoika latoi puuta tulipesään.

Toimenpiteen tarkoitus oli avata ihohuokoset ja päästää hiki ja kuona-aineet liikkeelle. Tulenlieskat hipoivat pyllynkannikoitani ainakin vartin, kunnes olo oli jo vähintäänkin tukala.

Minut ohjattiin metalliselle hoitopöydälle, joka toi välittömästi mieleen jonkinlaisen teurastustoimenpiteen. Ei pehmusteita, ei niskatukea. Vain pöydänkulmissa pienet reiät, josta eteeriset öljyt (tai vereni) pääsisi valumaan lattialle.

Hieronta tuntui erikoisen vapaamieliseltä muuten niin konservatiivisessa yhteiskunnassa.

Sinisiin muoviessuihin pukeutuneet hoitajat aloittivat hieronnan, ja tohtori asettui pääni yläpuolelle lausumaan jonkinlaista mantraa. Jossain vaiheessa havahduin täydellisen synkronoituun ja aika vauhdikkaaseen rintojeni vispaukseen laulun siivittämänä. Hieronta tuntui erikoisen vapaamieliseltä muuten niin konservatiivisessa yhteiskunnassa.

Kun öljyt olivat päässeet ihohuokosista verenkiertooni, käärittiin minut tiukkaan kapaloon ja ohjattiin lepohuoneeseen. Makoilin kääreissä niin kauan, että ajantajuni hämärtyi.

Kolmen ja puolen tunnin jälkeen sain analyysin. Kehotyyppini on pitta, eli kaiketi tulista sorttia. Se tarkoittaa, että jokaisen aamuni tulisi vastedes alkaa kunnon vessareissulla ja tällaisella hieronnalla. Ruokavalioni kulmakivet olisivat ruumiinlämpöinen vesi ja murot.

Kollegani hoidon ajoitus oli epäonnisempi. Hänen oli pitänyt odottaa omaa vuoroaan saunotuksen jälkeen puolen­toista tunnin ajan kylmänhikisissä ­kalsongeissaan.

Palstalla Maailman Kuvalehden tekijät ja lukijat jakavat tarinoita ikimuistoisista matkakokemuksistaan. Onko sinulla jokin hauska tai erikoinen matkakertomus? Lähetä se toimitukselle!

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!