Urheilu on tilastointia puhtaimmillaan. Kuka juoksee nopeimmin, hyppää tai heittää pisimmälle tai tekee eniten maaleja? Siinä se, ei tarvetta analyysille tai tulkinnoille. Sekunnin sadasosakin riittää ratkaisemaan kisan – kysykää vaikka Juha Miedolta.
Tosin hieman tulkintaa vaaditaan sen suhteen, miten arvioida kokonaisten valtioiden keskinäistä urheilumenestystä. Vaihtoehtoja on lukuisia, joten tässä käytetty mittari vaatii hieman selittämistä.
Otetaan ensinnäkin tilastoinnin lähtökohdaksi kesäolympialaiset. Niissä on urheilun kirjo kohtalaisella laajuudella edustettuna. Kesäolympialaisiin osallistuvat käytännössä kaikki maailman valtiot, Vatikaanivaltiota lukuunottamatta. Talvikisoihin taas osallistuu alle puolet valtioista, joten ne jätetään tässä pois laskuista.
Jos tarkastellaan absoluuttista mitalisaldoa, suuret ja vauraat valtiot putsaavat pöydän ylivoimaisesti. Yhdysvaltalaisurheilijat ovat voittaneet useamman kuin yhden seitsemästä koskaan jaetusta kesäolympialaismitalista. On siis syytä suhteuttaa voitettujen mitalien määrä väkilukuun.
Sekään ei vielä riitä hyvän kokonaiskuvan antamiseksi. Varhaisiin olympialaisiin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa osallistui vain kourallinen maita. Suurin osa nykyisistä valtioista ei ollut tuolloin edes itsenäisiä.
Jotta saadaan myöhemmin kisoihin liittyneet maat järkevästi mukaan vertailuun, mitalisaalis on suhteutettava väkiluvun lisäksi osallistumiskertoihin.
Näin laskemalla saadaan selville maailman ylivoimaisesti menestyksekkäin urheilumaa: se on 34 000 asukkaan San Marino, joka on osallistunut kesäolympialaisiin yhteensä 15 kertaa.
Vaikka suomalaisurheilijoiden kisamenestys on 2000-luvulla ollut niukkaa, 1920- ja 30-lukujen saavutukset pitävät yhä lippua korkealla.
Kääpiövaltion mitalisaldo oli vielä pari vuotta sitten tasan nolla, mutta vuonna 2021 pidetyissä Tokion kisoissa sanmarinolaiset urheilijat räjäyttivät pankin nappaamalla kolme mitalia. Saavutus on aikamoinen siihen nähden, että koko San Marinon olympiajoukkueeseen kuului vain viisi urheilijaa.
Alessandra Perilli voitti ensin pronssia naisten trap-ammunassa ja sitten hopeaa yhdessä Gian Marco Bertin kanssa sekajoukkueen trapissa. Lisäksi Myles Amine sijoittui pronssille miesten vapaapainin 86-kiloisten sarjassa. Perilli oli lähellä mitalia jo Lontoon olympialaisissa vuonna 2012, jolloin hän ylsi neljännelle sijalle.
Suomikin nousee tässä listauksessa komeasti kolmanneksi. Vaikka suomalaisurheilijoiden kisamenestys on 2000-luvulla ollut niukkaa, 1920- ja 30-lukujen saavutukset pitävät yhä lippua korkealla.
