Monet suomalaiset tietävät Aasiassa sijaitsevan Kashmirin vain siellä tuotetusta laadukkaasta kašmirvillasta. Luonnonkaunista vuoristoaluetta on kutsuttu myös Idän Sveitsiksi.

Kashmir on kuitenkin Intian, Pakistanin ja Kiinan miehittämä alue, ja se on ollut jo yli 70 vuotta vaikeiden konfliktien keskus. Erityisesti Intia ja Pakistan ovat ajautuneet rajuun rajakiistaan Kashmirista. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana Kashmirin levottomuuksissa on kuollut ainakin 40 000 ihmistä.

“Kun lähtee ulos kotiovesta, ei voi tietää, palaako enää kotiin elossa. En ole vielä valmis antamaan anteeksi ihmisille, jotka ovat tehneet hirveyksiä maalleni. En näe itseäni esimerkiksi istumassa iltaa Intian pääministerin kanssa”, Ufra Mir, 33, sanoo.

Hän on tullut Helsinkiin osallistuakseen National Dialogues 2022 -konferenssiin.

Mir näki nuorempana paljon väkivaltaa ja työskentelee nyt konfliktin ratkaisemisen parissa. Nuori musliminainen murtaa stereotypioita mielenterveyden ja rauhan ammattilaisena.

“Rauhanturvaaminen on hyvin mieskeskeistä. Työssä on maailmanlaajuisesti mukana vain vähän naisia ja nuoria.”

Mir kiertää puhumassa ympäri maailmaa, koska hänelle ihmisten mielenterveys on rauhantyössä tärkeintä.

”Myös rauhanturvaajien oman hyvinvointiin ja mielenterveyteen tulee kiinnittää huomiota”, hän sanoo. 

Sodista ja muista konflikteista kärsivissä yhteiskunnissa esiintyy väestötasolla noin 21 prosenttia enemmän diagnosoituja mielenterveyden häiriöitä.

Sota ja konfliktit vievät monelta mielenterveyden. Ne aiheuttavat sukupolvien yli ulottuvia traumoja, ja nyt rauhantyössä tähän on alettu kiinnittää huomiota. On ymmärretty, ettei kestävä rauha synny, jos ihmisten mielenterveyttä ei huomioida. Rauhanrakentajien lisäksi konfliktialueille tarvitaan siis mielenterveyden ammattilaisia. YK:ssa ja EU:ssa mielenterveyden ja psykososiaalisen tuen tarve on vastikään otettu mukaan osaksi rauhanprosesseja koskevia ohjeistuksia.

Suomen Lähetysseurassa psykososiaalisen rauhanrakennuksen asiantuntijana työskentelevä Riina Isotalo on perehtynyt aiheeseen vuosien ajan. Hän nostaa esiin tutkimuksen, jonka mukaan sodista ja muista konflikteista kärsivissä yhteiskunnissa esiintyy väestötasolla noin 21 prosenttia enemmän diagnosoituja mielenterveyden häiriöitä kuin niissä yhteiskunnissa, jotka eivät kärsi sodista ja konflikteista.

“Konfliktien ja sotien aikana ihmiset, joilla on entuudestaan mielenterveyden ongelmia, eivät useinkaan saa palveluita eivätkä tarvitsemaansa hoitoa. Heidän vointinsa huonontuu”, Isotalo kertoo.

Lähetysseura on yhtenä harvoista organisaatioista ja ainoana suomalaisena rauhantyön järjestönä työskennellyt aiheen parissa vuodesta 2017. Isotalo korostaa, että konfliktiyhteiskunnissa kansalaiset altistuvat päivittäin monille vakaville stressin aiheuttajille. Näitä ovat esimerkiksi ruokaturvan puuttuminen, väkivalta ja väkivallan uhka, seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta. Myös tuttujen tukiverkostojen, yhteisöjen ja toimeentulon lähteiden katoaminen pakkosiirtolaisuuden ja pakolaisuuden myötä sekä vaarallinen pakomatka uhkaavat henkistä hyvinvointia.

“Nämä yhdessä alentavat voimakkaasti ihmisten psykososiaalista hyvinvointia ja selittävät myös vakavampien mielenterveyden häiriöiden puhkeamista ja yleisyyttä.”

Ufra Mir pelkää, että mielenterveysongelmat ovat seuraava maailmanlaajuinen pandemia. 

“En voi ajatella rauhantyötä ilman että ottaisin huomioon ihmisten pelot, unelmat ja tunteet. Ihmisten täytyy kokea tulevansa kuulluiksi ja nähdyiksi. Näin luodaan myös luottamusta. Meidän pitää myös miettiä, kuinka olla vahvistamatta patriarkaalista, miesten hallitsemaa rauhantyötä.”

Srinagarin kaupungissa syntynyt Mir on ensimmäinen ja ainoa rauhanpsykologi Etelä-Aasiassa.

“Huomasin lukion kursseilla kuilun psykologian ja rauhanrakentamisen välillä, ja mietin, että näiden kahden alan yhdistelmä saattaisi auttaa ihmisiä konflikteissa. Halusin luoda lähestymistavan, joka olisi kokonaisvaltainen ja ottaisi huomioon myös ihmisten kulttuurisen taustan, erityisesti niissä maissa, joilla on siirtomaahistoria.”

Lukion jälkeen Mir alkoi opiskella psykologiaa. Nykyisin hän johtaa Kashmirissa perustamaansa kansainvälistä rauhanpsykologian järjestöä International Center for Peace Psychology.

“Rauhanpsykologia on epäkonventionaalinen ala. Ihmiset yleensä odottavat, että jos joku menestyy psykologian opinnoissa, hän haluaa jatkaa väitöskirjan tekijäksi. Valitsin toisin, oman yhteisöni vahvistamisen. Matkani on ollut hyvin yksinäinen ja pitkä; vasta viime aikoina olen tavannut ulkomailla muita rauhanpsykologeja. Muutkin ovat alkaneet puhua mielenterveyden tärkeydestä rauhantyössä.”

Kashmirissa on Mirin mukaan vaikeaa elää erityisesti naisena ja rauhanrakentajana.

“Ihmiset kyseenalaistavat miten pukeudun, kenet tapaan ja kuinka myöhään olen iltaisin ulkona. Joudun ottamaan huomioon monia asioita, joita minun ei tarvitsisi miettiä muualla asuessani.”

Lisätyötä tuo sekin, että Mirin pitää ottaa huomioon työpajoihin osallistujien turvallisuus, että he esimerkiksi pääsevät työpajan jälkeen turvallisesti kotiin.

Kashmirissa naisen asemassa on ylipäätään paljon parannettavaa.

“Kulttuurissamme naisena tuntuu lähes itsekkäältä pitää huolta itsestään. Naiset helposti tottuvat antamiseen ja muiden palvelemiseen.”

Riina Isotalon mukaan humanitaariset toimijat alkoivat valtavirtaistaa mielenterveyttä ja psykososiaalista tukea toimintoihinsa kriisialueilla jo vuosikymmeniä sitten. Lähetysseura tukee paikallisia rauhanrakentajakumppaneitaan Zimbabwessa, Etiopiassa, Kolumbiassa ja Lähi-idässä.

Konfliktit ja sodat vahingoittavat ihmisten välisiä sosiaalisia siteitä, kuten luottamukseen ja yhteistyöhön perustuvia suhteita, jotka ovat edellytys rauhan kestävyydelle.

“Kumppanuusmaissamme huomattiin, että avun tarvitsijat eivät välttämättä pystyneet hyödyntämään palveluita eivätkä osallistumaan toimintoihin ilman, että konfliktin vaikutukset heidän mielenterveyteensä ja hyvinvointiinsa huomioitiin jollain tavalla. On tärkeää toimia niin, ettei apu ainakaan vähennä ihmisten hyvinvointia, kuten luo avuttomuutta.”

Rauhan- ja sovinnon prosessit mielletään usein vain poliittisiksi, mikä Isotalosta selittää sitä, että mielenterveyden ja psykososiaalisen tuen toimijat ja rauhanrakentajat eivät aina tiedä toisistaan eikä ryhmien välinen yhteistyö ole kehittynyt itsestään.

“Konfliktit ja sodat vahingoittavat ihmisten välisiä sosiaalisia siteitä, kuten luottamukseen ja yhteistyöhön perustuvia suhteita, jotka ovat edellytys rauhan kestävyydelle. Tällaiset suhteet ovat tärkeitä myös ihmisten psykososiaaliselle hyvinvoinnille.”

Kaikki Ufra Mirin kotimaassaan tekemä työ järjestönsä kautta on ilmaista. Hän ei halua palkkaa maansa hallitukselta. Palkallisia projektitöitä Mir tekee ulkomaalaisille organisaatioille Afganistanissa ja Saudi-Arabiassa.

“Intiassa opetan mielenterveyttä, henkistä hyvinvointia, itsensä tiedostamista ja empatiaa.”

Mir haluaa jatkaa vapaaehtoistöitä Kashmirissa, koska kyseessä on hänen kotimaansa. Intia ei tunnista Kashmiria itsenäiseksi maaksi, ja kolonisaatiosta puhuminen on vaarallista.

“Ensimmäinen askel dekolonisaatiossa on tunnistaa kolonisaatio. Sen jälkeen pitää antaa tilaa oman maan kulttuuriselle, uskonnolliselle ja traditionaaliselle tiedolle ja harjoittaa niitä. Se on pitkä ja vaikea prosessi. Oma mielenikin on osittain kolonisoitu, joten olen joutunut tekemään työtä tunnistaakseni kolonisaation jäljet ajattelussani.”

Mielenterveyden ongelmiin liittyy paljon stigmaa, mutta Mir kokee, että nuoret ihmiset Kashmirissa ovat avoimempia puhumaan niistä kuin vanhemmat sukupolvet. Hän on aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja monet nuoret ottavat häneen kontaktia somen kautta. Mir usein ohjaa heidät ottamaan yhteyttä mielenterveyden ammattilaisiin.

“Koska konfliktit vaikuttavat ihmisiin kokonaisvaltaisesti, myös rauhanrakennuksen tulisi olla kokonaisvaltaista. Toki rauhan- ja sovun prosessit kuten kansalliset dialogit ovat myös poliittisia prosesseja, eli yhteiskunnallinen toipuminen konfliktista on myös poliittinen prosessi”, toteaa Riina Isotalo. 

Humanitaarisen avun toimijat, kuten Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö, pitävät tärkeinä painopistealueina traumafokusta, yhteisöperusteista psykososiaalista tukea ja globaalia mielenterveyttä. Nämä ovat tärkeitä painopisteitä kun auttajat haluavat  valtavirtaistaa mielenterveyttä ja psykososiaalista tukea toimintaansa kriisialueilla.

“Globaali mielenterveys tarkoittaa, että mielenterveys nähdään paitsi kehityksen resurssina myös ihmisoikeutena”, Isotalo sanoo.

Ulkoministeriö, Lähetysseura, Kirkon ulkomaanapu ja CMI järjestivät yhdessä kansainvälisen suuren rauhankonferenssin National Dialogues 2022. Tapahtuma kokosi rauhantekijöitä ympäri maailmaa Helsinkiin 15.-16. kesäkuuta.