Tämä teos hengittää aivan omassa rytmissään ja todellisuudessaan. On helppo todeta, että en ole koskaan lukenut Akwaeke Emezin erityislaatuisen Makeaa vettä -esikoisromaanin kaltaista kirjaa.

Perustaltaan Makeaa vettä on Ada-nimisen tytön arkinen kasvutarina. Hän syntyy ja antaa suuren ilon vanhemmilleen, mutta jo lapsuudessa tapahtuu ikäviä ja oikukkaita asioita. Adan uskotaan olevan ogbanje – nigerialaisen igbo-kansan perinteiden mukaan tämä tarkoittaa erilaisten pahojen henkien riivaamaa henkilasta.

Ada kasvaa, ja niin ikään hänen sisällään asuvat henget, velisisaret, henki- ja jumalolennot kehittyvät ja vaihtuvat. Kun Ada muuttaa Nigeriasta Yhdysvaltoihin opiskelemaan, huonovointisuus ja itsetuhoisuus lisääntyvät. Asughara-henkiolento alkaa vaikuttaa Adan elämään, ja seksuaalisuuden tematiikka piirtyy romaanissa yhä olennaisemmaksi – kuten myös julman seksuaalisen väkivallan seuraukset päähenkilön elämässä.

Loppua kohden romaani on yhä vahvemmin kertomus erilaisuuden hyväksymisestä, nahan luomisesta ja ei-binäärisestä sukupuolesta.

Romaani ei kumartele länsimaisia tapoja hahmottaa todellisuutta.

Romaanin ydin kietoutuu pirstoutuneen mielen ympärille. Emezin teoksessa henki- tai jumalolennot saavat suurissa määrin kertojan roolin. Kirjailijan valinta luo kiinnostavia kerronnallisia tasoja, kun lukija voi seurata samanaikaisesti etäämmältä Adan tahtoa sekä hänessä elävien henkiolentojen haluja, jotka vievät eri suuntiin.

Nigeriassa syntynyt, Yhdysvaltoihin muuttanut Akwaeke Emezi on visuaalinen taiteilija ja kirjailija. Makeaa vettä on hänen esikoisromaaninsa, ja hän on sittemmin kirjoittanut useita teoksia, jotka ovat saaneet ehdokkuuksia ja voittaneet kansainvälisiä palkintoja. Aiemmin vuonna 2021 Kosmos julkaisi Emezin tuotannosta romaanin Vivek Ozin kuolema niin ikään Sari Karhulahden upeasti suomentamana.

Emezin kieli on vangitsevan herkkää ja rujoa yhtä aikaa. Se tavoittaa ruumiillisuuden tunnun. Kokonaisrakenteeltaan Makeaa vettä on paikoitellen hiukan lötkö tai toisteinen. Parhaimmillaan romaani on kuitenkin äärimmäisen vahva ja maaginen tavalla, joka puhuttelee ihmistä, tunsi hän entuudestaan nigerialaisten igbojen maailmankuvaa ja henkistä todellisuutta tai ei.

Romaani ei kumartele länsimaisia tapoja hahmottaa todellisuutta. Se avaa väkeviä näkökulmia erilaisiin kulttuureihin, perinteisiin ja tapoihin hahmottaa ihmismielen liikkeitä ja todellisuutta ympärillämme.