Miksi en enää puhu valkoisille rasismista oli aluksi blogitekstin otsikko. Helmikuussa 2014 brittiläinen toimittaja Reni Eddo-Lodge oli sanoittanut turhautumistaan rasismiin ja siitä käytävään keskusteluun.
Blogiteksti alkoi elää omaa elämäänsä. Sitä jaettiin aktiivisesti sosiaalisessa mediassa, ja lukijat kokivat tekstin eri tavoin. Monien ruskeiden ja mustien ihmisten kokemuksia oli tekstissä osattu sanoittaa – vihdoinkin.
Hän pakottaa valkoisen lukijan pohtimaan etuoikeutettua asemaansa ja sietämään epämukavaa oloa, jota lukija mahdollisesti kokee.
Myöhemmin Eddo-Lodgen pohdinnat rasismista laajenivat kirjaksi. 2017 ilmestynyt Miksi en enää puhu valkoisille rasismista on nyt ilmestynyt myös Saana Rusin ansiokkaana suomennoksena.
Eddo-Lodge ottaa kirjassaan lukijaa kädestä kiinni ja kuljettaa hänet rasismin juurisyiden äärelle. Hän pakottaa valkoisen lukijan pohtimaan etuoikeutettua asemaansa ja sietämään epämukavaa oloa, jota lukija mahdollisesti kokee.
Valkoisen etuoikeuden ohella teoksessa käsitellään Britannian rasismin historiaa, rakenteita, feminismiä, rodullisuutta, luokkaa. Eddo-Lodge on kirjassa ikään kuin tutkivan toimittajan roolissa etsien vastausta kysymykseen: mitä on rakenteellinen rasismi? Ja mikä paras-
ta, hän etsii myös vastausta siihen, miksi rakenteellista rasismia on.
Teosta voi pitää esseekokoelmana tai narratiivisena tietokirjana – tai rakenteellisen rasismin käsikirjana valkoiselle. Teos sisältää hengästyttävän määrän faktoja rasismista Britanniassa: tilastoja, tutkimuksia, raportteja. Kerrontaa rytmittävät arkiset esimerkit maailmasta, havainnot kirjailijan henkilökohtaisesta elämästä tai katkelmat haastatteluista eri henkilöiden kanssa.
Kirjailija on haastanut itseään, sillä hän on myös haastatellut kirjaansa varten henkilöitä, joiden ajatusmaailma on hyvinkin rasistinen.
Erityisenä ansiona voidaan pitää Britannian historian avaamista. Sieltä alkavat löytyä vastaukset rakenteelliseen rasismiin. Kirjailija näyttää, että Britannian historian vaiheet ovat hyvin likaiset, suorastaan saastaiset. Tämä saasta on valunut yhteiskunnan rakenteisiin – ja lemuaa niissä.
Suomalainen lukija jää pohtimaan Britannian jälkeen Suomen kontekstia: Millaista rakenteellista rasismia yhteiskunnassamme on? Ja miksi?
Teos opettaa lukijaa, että katse kannattaisi kääntää myös Suomen historiaan.