Kuka olisit, jos saisit olla päivän ajan joku muu?

Ystävälläni on tapana vasta, että hän olisi mies. Sittenhän sitä tietäisi, millaista se on.

Nyt ystäväni on kirjoittanut kirjan Sinut on nähty (Teos). Siinä hän kertoo, että hän itse asiassa päätti ryhtyä lapsena pojaksi. Tyttöydessä oli kyllä iloja, Anu Silfverberg kirjoittaa: ”…hiljaisissa huoneissa selkään piirretyt kirjaimet, salaisuudet ja uskoutuminen – silkka hiusten harjaaminen auringossa, tai läheisyys, ystävyys ja avuliaisuus, jotka ovat aivan tyttöyden ydinaluetta”.

Mutta jo lapsena oli käynyt ilmi, että tyttöys rajoittaa. Puihin kiipeily, vaarat, raisut leikit, likaantuminen, huutaminen, maltin menettäminen… Pienet tytöt eivät käyttäydy noin, sanottiin.

Ja tämä, suurin unelma: elokuvan kohtaus, jossa polkupyörät nousivat ilmaan ja lensivät taivaalle. Sellainen maailma näytti kuuluvan pojille. Pojaksi tosiaan kannatti ryhtyä, ei päiväksi, vaan ihan kokonaan. Lennetään!

Kuka itse olisin, jos saisin olla päivän joku muu?

Varsinkin jos on kyse terrorismista, ymmärrys vaatii, että panee sivuun tuomitsemisen ja kauhistuksen ja selvittää, miten tekijä on nähnyt oman tilanteensa ja mitä ajatellut.

Viime aikoina olen ajatellut, että pitäisi kai olla trumpilainen, QAnoniin kajahtanut, edes joku kunnon patriootti. Osaisi analysoida, olla viisastelematta ja provosoitumatta. Voisi nytkin kirjoittaa siitä, miksi joku uskoo päinvastaiseen kuin minkä itse tiedän todeksi. Millaisena maailma näyttäytyy Trump-radikaalille ja miksi?

Mutta mutta. Eihän minun tarvitse olla yksi heistä oppiakseni, mitä he ajattelevat. Voin selvittää sen some-videoilta ja -fiideistä. Olla ajattelematta: hullu! Yrittää ajatella: mistä on kyse, mistä tämä johtuu?

Haastattelin hiljattain terrorismin tutkija Leena Malkkia. Hän on kirjoittanut tietokirjan Mitä tiedämme terrorismista (Otava).

Kysyin, tuntuuko Malkista, että hän ymmärtää, mitä ihmisen päässä tapahtuu, kun tämä radikalisoituu.

Malkki vastasi: kyllä. Hänen mukaansa kuka vain pystyy samaan, ”jos on valmis käyttämään empatiakykyjään”. Varsinkin jos on kyse terrorismista, ymmärrys vaatii, että panee sivuun tuomitsemisen ja kauhistuksen ja selvittää, miten tekijä on nähnyt oman tilanteensa ja mitä ajatellut.

”Siihen pystyy eläytymään ilman että pitää sitä millään tavalla hyväksyttävänä”, Malkki sanoi.

Huoli ja maailmantuska ovat tiessään.

Ei siis tarvita muuntautumista toiseksi, tarvitaan tietoa ja halu asettua toisen asemaan.

Kuka olisin, jos saisin olla…?

Vastaus koronatalvena 2020: Olisin oma itseni, sinä iltana, kun ajoin ystäväni Anun kanssa Paino- baarista kotiin Kallioon. Huolet ja maailmantuska ovat tiessään.

Mitenpä sitä ymmärtäisi toista, kun ei saa selvää edes itsestään? Ilta on ollut pitkä, eikä meidän pitäisi ensinkään ajaa pyörillä. Mutta me ajamme pitkin radanvartta, kesäyö on valoisa, kiihdytämme vauhtia ja nauramme.

Anu katsoo minua riehakkaana ja sanoo: lennetään!