Artikkelikuva

Apukokkina Meksikossa

Uurteet risteilevät Blancan ruskealla iholla. Vaaleanruskeat silmät loistavat kuin paljetit hänen kasvoiltaan. Kämmenet ovat vahvat, mutta hellät. Blanca ottaa kädestäni kiinni ja antaa minulle veitsen. Tehtäväni on pilkkoa vihreitä chilejä. Hän kutsuu minua kuningatterekseen. ”Mi reina”, hän sanoo. 

Asun tämän vanhan naisen talossa alivuokralaisena Meksikossa, Pueblan kaupungissa. Blancalla on yhdeksän lasta, jotka asuvat lähistöllä. Lapsenlapsia on kaksitoista. Ja yhtä asiaa Blanca rakastaa lastensa lisäksi enemmän kuin mitään muuta – ruoan laittoa. 

Blanca tekee ruokaa aamusta iltaan ja opettaa minulle, miten meksikolainen maku synnytetään ruokaan. Korianteri, lime, pavut ja chilit tulevat tutuiksi. Minusta tulee hänen apukokkinsa.

Maissista valmistettavia tortilloja syödään Meksikossa samoin kuin Suomessa leipää. Tortillasta revitään palasia, joilla kaavitaan lautanen puhtaaksi. Paistan usein tortilloja lämpimäksi siihen tarkoitetulla pannulla, joka on espanjaksi comal. 

Tuon saman pannun sain mukaani, kun palasin Suomeen. Lämmitän sillä joskus tortilloja meksikolaisittain ja silloin kuulen Blancan naurun ja näen hänen paljettisilmänsä.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!