”Näytä minulle hienoin mattosi”, sanoin ystävälleni, mattokauppias Assemille marraskuussa, kun lojuin taas hänen kaupassaan Betlehemin keskustassa.

Vuosien 2015–2019 aikana tein Palestiinaan kymmenisen työreissua. Palestiinassa kaikki toimii suhteilla. Siksi kaltaiseni expatit viettävät usein aikaansa turistiputiikeissa. Tuntemani kauppiaat fiksasivat minulle monta kyytiä ja haastattelua, tarjosivat kahvit ja kertoivat juorut. 

Koska uumoilin, etten palaisi enää, halusin kiittää Assemia ja viedä mukanani jotain pysyvämpää. Tyypillisten turistimattojen sijaan päädyimme ehtaan vintageen, paikallisversioon räsymatosta. Pituutta matolla on reilut kolme metriä.

Maksoin maton ja palasin lähtöpäivänä noutamaan sitä. Assem oli pakannut sen muoviin tiukaksi möhkäleeksi. Kun kommentoin paketin pienuutta, hän nauroi ja sanoi: ”Se on eri matto!” Ehkä parasta palestiinalaisissa on heidän kiero huumorinsa.

Paluumatkalla Israelin tarkastuspisteillä olin erityisen arveluttava: palasin Länsirannalta epämääräisen järkäleen kanssa. Salaa nautin, kun katselin sotilaan punnertavan 16,5 kiloa painavaa pakettia läpivalaisukoneeseen.