Tiibetiläisessä kylässä lähes neljän kilometrin korkeudessa ilma on ohutta ja maasto karua. On aikainen aamu, eikä kylää ympäröivillä tasangoilla liiku lisäkseni kuin lauma paksuturkkisia jakkeja.
Kävellessäni katseeni osuu routaisessa maassa lepäävään jakinsarveen. Ilahdun, sillä jakinsarvia pidetään tiibetiläisessä kulttuurissa suuressa arvossa: niihin kaiverretaan rukouksia ja niitä säilytetään alttareilla. Erityisen hyvää onnea tuo juuri löydetty jakinsarvi.
Jakki on Himalajan runsaudensarvi. Se antaa ihmisille ravinnon, materiaalit vaatteisiin sekä lämmön asuntoihin, joiden tulisijoissa poltetaan jakinlantaa. Jakki onkin Himalajan asukkaille kuin poro lappalaisille.
Myyttinen jakinsarvi esiintyy monessa tiibetinbuddhalaisessa tarinassa. Yhdessä kuuluisimmista tarinoista erakkojoogi Milarepa taltuttaa oppilaansa Rechungpan ylpeyden piiloutumalla sarven sisään.
Oma tiibetinbuddhalainen opettajani ei sentään piiloutunut löytämääni sarveen, vaan siunasi sen. Käärin siunatun sarven silkkiseen khata-huiviin, ja siitä asti jakinsarvi on kulkenut mukanani.
Elämä Helsingissä on kovin erilaista kuin tiibetiläisessä kylässä. Alttarilla lepäävä jakinsarvi muistuttaa kuitenkin Himalajalla vietetystä ajasta.