Yksi ammutaan, toinen puukotetaan, kolmas kuristetaan. El Salvadorissa murhataan tänään 14 ihmistä. Samoin huomenna, ylihuomenna ja sitä seuraavana päivänä – ainakin keskimäärin. Tammikuussa 2017 uutisoitiin erikseen siitä, että maassa meni kokonainen päivä ilman yhtäkään murhaa.
El Salvadorilla on kyseenalainen kunnia pitää kärkipaikkaa YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston (UNODC) väkivaltatilastoissa. Pienessä Väli-Amerikan maassa murhataan suhteessa asukaslukuun enemmän ihmisiä kuin missään muualla.
UNODC:n tilastoissa ei huomioida sodissa tai konflikteissa tapahtuneita kuolemia, vaan kyse on ”normaalioloissa” tapahtuneista väkivallanteoista.
Luvut kertovatkin karua kieltään siitä, että joidenkin maiden normaali on kaukana toivottavasta. Vaikka Suomessa tehdään eurooppalaisittain paljon murhia, El Salvadorissa niitä tehdään väkilukuun suhteutettuna lähes 60 kertaa enemmän.
Monien muiden alueen maiden tavoin El Salvadorilla on verinen historia. Maassa käytiin vuosina 1979–1992 sisällissotaa, jossa sai surmansa yli 75 000 ihmistä. Vaikka sodan päättymisestä on yli neljännesvuosisata, se on jättänyt jälkensä yhteiskuntaan.
Nykyiset väkivaltaluvut liittyvät ennen kaikkea järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Rikollisjengit, marat, tekevät bisnestä huumekaupalla ja kiristyksillä, eivätkä kaihda väkivaltaa. Vuonna 2012 isoimmat jengit tekivät aselevon, ja murhatilastot kaunistuivat hetkellisesti, mutta sopu ei kestänyt kauaa.
Asiaa pahentaa se, että rikollisjengeillä on kytköksiä yhteiskunnan huipulle asti. Tutkija Jose Miguel Cruz Floridan kansainvälisestä yliopistosta on todennut, että jengit ovat vain oire vielä pahemmasta ongelmasta: korruptiosta.
Maailman keskiarvoon verrattuna Latinalaisessa Amerikassa tehdään kolminkertainen määrä murhia.
Vuonna 2017 kävi ilmi, että El Salvadorin pääpuolueet olivat maksaneet rikollisjengeille yli 300 000 dollaria vuoden 2014 presidentinvaalien yhteydessä, jotta jengit hankkisivat niille äänestäjiä hallitsemiltaan alueilta.
Väkivalta piinaa Latinalaisen Amerikan ja Karibian maita laajemminkin, sillä alue on traagisen hyvin edustettuna UNODC:n listan kärkipäässä. Maailman keskiarvoon verrattuna Latinalaisessa Amerikassa tehdään kolminkertainen määrä murhia. Chile on positiivinen poikkeus: siellä väkivallan vähäisyys yltää lähes eurooppalaiselle tasolle.
Joissakin alueen maissa on kuitenkin onnistuttu vähentämään väkivaltaa. Esimerkiksi Kolumbiassa on saavutettu huomattavia tuloksia kaupunkisuunnittelun ja sosiaalipolitiikan keinoin.
Väkivaltaa koskeva data on tarjonnut avaimia ongelmaan puuttumiseksi. Väkivalta on hyvin keskittynyttä, ja siksi ratkaisutkin on mahdollista kohdentaa: suurin osa murhista tapahtuu viikonloppuisin kaupunkien slummeissa, ja murhaajat ovat tyypillisesti nuoria miehiä, joilla ei ole työtä tai opiskelupaikkaa. Syrjäytymisen ehkäisemisellä torjutaan myös väkivaltaa.
Maailman Kuvalehden Maailmanennätys-palstalla esitellään globaaleja äärimmäisyyksiä.