”You have no idea”, nuori nainen huutaa ohikulkijoille. Hän esittää performanssiaan ensimmäistä kertaa Banja Lukassa, Bosnian serbitasavallassa vuonna 2014.

Selma Selman, 27, on taiteilija, opettaja, aktivisti ja romani. Monikulttuurisessa Bosniassa romanit ovat yksi syrjityimpiä väestönryhmiä. Toistamallaan lauseella Selman viittaa ihmisten tietämättömyyteen.

Selman on tehnyt eräänlaisen luokkaretken Bosnian romanigetosta New Yorkin taideyliopistoon.

”Viisivuotiaana kilpailin siskojeni kanssa siitä, kuka piirtäisi kauneimman tytön. Piirsin tytön, joka näytti aivan Michael Jacksonilta. Siskoni olivat kateellisia, koska olin niin taitava.”

Selmanin perhe keräsi romumetallia.

Selman kasvoi Bosnian Bihaćissa, yhdessä kaupungin sadasta romaniperheestä. Koko maassa romaneja arvioidaan olevan 80 000.

Selmanille oli selvää, että hänestä tulisi taiteilija. Lahjakas piirtäjä oli hyvä myös koulussa. Kouluunmeno ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Selmanin köyhä perhe keräsi romumetallia.

Äiti meni naimisiin 13-vuotiaana, eikä koskaan käynyt koulua. Avioliitto oli järjestetty, vanhan romaniperinteen mukainen.

Kun Selman oli lapsi, äidillä oli tapana sanoa tyttärelleen: ”Kun kasvat isoksi, älä ole kuin minä.”

Tytär päätti, että hänestä tulisi jotain, mitä äiti ei voinut olla.

”Tiesin, etten halua olla vain jonkun vaimo.”

Yksi yleisimmistä ennakkoluuloista on, etteivät romanit halua tehdä työtä.

Selman sanoo, ettei ole asemassa, jossa voisi väittää kansansa perinteitä vääriksi tai vahingollisiksi. Hän kuitenkin haluaa muistuttaa niiden asettamista rajoista.

Jotkut romaniperheet jatkavat yhä järjestetyn avioliiton perinnettä. Syyt ovat taloudellisia. Perheelle avioliitto tarkoittaa yhtä suuta vähemmän ruokittavaksi.

Taiteessaan Selman käsittelee romaneihin liitettyjä negatiivisia stereotypioita, kuten varastamista, kerjäämistä, likaisuutta. Yksi yleisimmistä ennakkoluuloista on, etteivät romanit halua tehdä työtä.

”Me haluamme tehdä töitä. Juuri nyt monet romanit muuttavat Saksaan, Italiaan ja Ranskaan, jotta saisivat siihen mahdollisuuden.”

Myös Selman muutti ulkomaille opiskellakseen taidetta, ensin Budapestiin, sitten New Yorkiin. Nyt plakkarissa on taiteiden maisterintutkinnon Yhdysvalloissa.

You have no idea syntyi taideopiskelijana Banja Lukassa.

”Mietin, mitä tässä maailmassa tapahtuu ja totesin itsekseni: sinulla ei ole hajuakaan, Selma.”

Selmanin mukaan performanssin nimi ei kuvaa ainoastaan häntä itseään, vaan koko maailmaa.

”En kyyditse mustalaisia, koska ne tuovat huonoa onnea. En myöskään ota kyytiin huoria”, taksikuski meuhkasi.

Taitelija tietää varsin hyvin, että stereotypiat elävät edelleen. Hän kertoo sosiaalisessa mediassa esimerkkejä kohtaamastaan rasismista. Kesällä Selman joutui kroatialaisen taksikuskin verbaalisen hyökkäyksen uhriksi.

”En kyyditse mustalaisia, koska ne tuovat huonoa onnea. En myöskään ota kyytiin huoria”, taksikuski meuhkasi. Selman oli juuri pystyttänyt näyttelyn.

”Näyttely kertoi syrjinnästä ja siihen liittyvästä kivusta. Aloimme keskustella aiheesta sosiaalisessa mediassa.”

Vähemmistöön kuuluvalle lapselle, jonka perhe kamppailee toimeentulon kanssa, koulunkäynti on täynnä haasteita. Selmanin mielestä koulutus on ainoa keino ulos köyhyydestä. Hän työskentelee Bosnian romanilasten kanssa motivoidakseen näitä. Teos March to school, mars kouluun, muistuttaa tästä.

Selman haluaa saada lapset uskomaan itseensä ja hyväksymään itsensä romanina. Hän on myynyt taidettaan varainkeruutapahtumissa ja lahjoittanut tuotot romanitaustaisten tyttöjen koulutukseen.

”Meillä ei ole paljoakaan esikuvia.”

Selmanin auttamat lapset unelmoivat tulevansa kokeiksi, poliiseiksi, taiteilijoiksi.

”Meillä ei ole paljoakaan esikuvia. Näen, että nyt on tulossa uusi sukupolvi, josta voi tulla mitä hyvänsä.”

Syrjinnän suhteen on vielä paljon tehtävää, Selman sanoo. Bosniassa romanien on muita etnisiä ryhmiä vaikeampaa työllistyä tai perustaa yritys.

”Elämä Bosniassa on haastavaa niin serbille kuin kroaatille, mutta romanille vielä vaikeampaa. Kaikki kamppailevat omien ongelmiensa kanssa, mutta romanien täytyy kamppailla kaksin verroin enemmän”, Selman kertoo.

Selman tekee taidetta aktivistin asenteella, auttaakseen – ei omaa egoa pönkittääkseen.

”Meidän tulisi lakata ajattelemasta, miltä ihmiset näyttävät tai miten he puhuvat. Lopettaa jako hyviiin ja pahoihin ihmisiin. Pahat ihmiset eivät ole pahoja, koska he haluavat olla, vaan sortavan järjestelmän takia.”