Attoungblan-rumpujen kumina kaikuu Bonouan pikkukaupungin vieressä olevalta metsäiseltä kukkulalta. Rummut kutsuvat kaupunkilaisia perinteisten tanssien juhlaan.

On abouré-kansan vuosittaisen Popo-karnevaalin aika. Abourét ovat yksi Norsunluurannikon yli 50 etnisestä ryhmästä, ja he elävät maan itäosassa lähellä Ghanan rajaa ja rannikkoa.

Abourét ovat ylpeitä vuosisatoja vanhoista perinteistään. Norsunluurannikolla heidät tunnetaan ryhmänä, joka on kyennyt ylläpitämään vanhaa kulttuuriaan.

Kyläpäällikkö Adjé Jano ja Popo-karnevaalin järjestäjä Alexis Kadjo kutsuvat toimittajan ja kuvaajan ruokapöytään. Kylässä ei jätetä vieraita nälkäisiksi. Pöytään tulee paikallista herkkua: keitettyä siiliä ja rapua tulisessa ryynikastikkeessa.

Abourét korostavat historiassaan yhtä yhdistävää kokemusta, vaellusta nykyisen Ghanan alueelta Norsunluurannikon puolelle. Vaelluksen ajankohtaa ei tunneta, mutta abourét katsovat olevansa kotoisin Ghanan keskiosan Kumasin kaupungin tienoilta ja olevansa sukua Ghanan ashanti-kansalle.

”Historian tutkijoidemme mukaan kansamme periytyisi faaraota palvelleesta klaanista.”

Abouréiden ylpeyttä omasta kulttuuristaan ylläpidetään historiankirjoituksella, jonka juuret ulottuvat antiikin Egyptiin. Sellaista kelpaa muistella juhlapöydän ääressä.

”Historian tutkijoidemme mukaan kansamme periytyisi faaraota palvelleesta klaanista”, Kadjo sanoo.

Djembé- ja aboissois-rummut päräyttävät alkusignaalin, ja värikkäisiin kankaisiin pukeutuneet tanssijat aloittavat tanssin. Yleisö seuraa hievahtamatta.

Yhdessä abouré-tansseista, Ohouayouliéssa, kunnioitetaan kuolleiden sieluja ja kerrotaan abouréiden vaelluksesta Egyptistä nykyisille asuinsijoilleen.

”Tanssin nimi tarkoittaa kuoleman loppua. Sitä tanssitaan, jotta kuolleen sielu ei jäisi leijumaan ruumiin ylle”, Kadjo selittää.

Tanssilavan vieressä lapset ja nuoret miehet istuvat keskittyneinä pienten pöytien ääressä ja maassa. He pelaavat perinnepelejä, kuten matemaattista osaamista vaativaa ahoualéa.

Popo-karnevaali on saanut alkunsa abouré-kansan uudenvuodenjuhlasta, jota vietetään perinteisesti huhti-kesäkuussa.

Alunperin karnevaalilla juhlistettiin jamssia. Sekin kytkeytyy tarinaan vaelluksesta Ghanasta länteen. Perimätiedon mukaan jamssi pelasti ashanti-kansan nälkiintymiseltä pitkällä matkalla.

Karnevaali on abouréille keino pitää yllä perinnettä ja siirtää sitä nuorille sukupolville, jotta perinteet eivät katoaisi.

“Vaikka menettäisimme kaiken, kulttuurimme jää eloon”, sanoo karnevaalin perinteisten tanssien ja pelien komitean johtaja Narcisse Ayemou.

Vaikka kuninkaan asemaan voi nousta vain poikalapsi, abouré-kulttuuri on osin matriarkaalinen.

Abouréiden perinteisessä järjestelmässä jakaudutaan sosiaalisesti ikäluokkiin. Luokista kukin hallitsee 21 vuoden ajan. Esimerkiksi ylimpään attiblé-luokkaan kuuluvat vanhimmat, yli 60-vuotiaat miehet.

“Jokainen abouré-nuori tietää ikäluokkansa. Jos sitä ei noudata, joutuu eristetyksi yhteisöstä”, Kadjo kuvailee.

Vaikka kuninkaan asemaan voi nousta vain poikalapsi, abouré-kulttuuri on osin matriarkaalinen. Esimerkiksi kuninkuus siirtyy eteenpäin äitilinjassa.

“Suosimme äitiyttä, ja naisia kannustetaan hankkimaan paljon lapsia. Kymmenennen lapsen kunniaksi järjestetään erityinen juhla”, Kadjo kertoo.

Perinteisesti ikäluokilla on eri elämänalueille, kuten oikeudenkäyttöön, sotilaalliseen toimintaan ja lainsäädäntöön ulottuvia tehtäviä.

“Attiblét vahvistavat lait ja ovat oikeuslaitoksessa yleisiä syyttäjiä”, Kadjo havainnollistaa.

Kolonialismin ja nykyisen Norsunluurannikon valtion perustamisen seurauksena perinteisen järjestäytymisen merkitys on jonkin verran heikentynyt, mutta abouré-kylissä ollaan järjestelmästä yhä tietoisia.

Perinteiset abouré-uskomukset ovat sen sijaan saaneet väistyä kristinuskon ja islamin tieltä. Ennen siirtomaa-aikaa animistinen uskonnollinen kultti oli vielä osa uudenvuodenjuhlaa.

“Vielä ennen oli mestareita, jotka hallitsivat perinteisten uskomusten seremoniat. Heidän perillisensä käännytettiin näihin uskontoihin, ja niinpä he hylkäsivät vanhat kultit”, Kadjo toteaa.

Uudenvuodenjuhla saikin eurooppalaisen vaikutuksen seurauksena uusia piirteitä. Uskonnollisten sävyjen jäätyä pois juhlasta tuli Bonouan kaupungin kortteleiden välisten kilpailujen näyttämö.

”Jos lapsi käyttäytyi huonosti, hänelle sanottiin, että naamio tulee kohta hakemaan.”

Bonouan keskustan hiekkakadun vieressä pienen juomakaupan edessä viettävät aikaa maanviljelijät Kissi Ahouré ja Jean-Baptiste Nogbou.

“Juhlan alkuaikoina ei ollut vielä äänentoistoa. Silloin soitettiin vain rumpuja ja juhla oli jollain tapaa aidompi”, Ahouré pohtii.

1950-luvun jamssijuhlaan osallistuneita lapsia säikyteltiin perinteisillä naamioilla hieman samaan tapaan kuin suomalaisia lapsia on peloteltu vedenhenki Näkillä.

”Jos lapsi käyttäytyi huonosti, hänelle sanottiin, että naamio tulee kohta hakemaan”, Nogbou sanoo.

Popo tarkoittaa naamiota abourén kielessä. Sana tulee äänestä, joka tulee naamion lyömisestä.

Nykyisin naamioita esitellään kaksiviikkoisen karnevaalin päättävässä kulkueessa.

Iltapäivällä esiintymislavan kaiuttimista kajahtaa ilmoille nykypäivän norsunluurannikkolaista pop-musiikkia. Nuoret alkavat kerääntyä joukoittain festivaalialueelle Heinekenin omistaman Ivoire-olutmerkin kaljatelttoihin.

Karnevaalin yksi ohjelmanumero on nykyisin myös missikilpailu, jossa valitaan Bonouan kaunein.

”Maailma muuttuu, ja niin myös Popo-karnevaali”, toteaa kyläpäällikkö Adjé Jano.