Jukka Huhta on nukkunut hädin tuskin puoli tuntia, kun lähtö käy. Hän on saapunut Alankomaihin edellisenä iltana.

Valtava kaasunporauslautta kohoaa merestä lähellä Vattimeren maailmanperintökohdetta. Se kuuluu brittiläiselle Hansa Hydrocarbons -yhtiölle, joka on paria päivää aikaisemmin ilmoittanut aloittavansa poraukset Schiermonnikoogin lähistöllä.

”Yhtiö oli ilmoittanut lyhyellä varoitusajalla, että tulee poraamaan. Sitä vastustamaan Greenpeace polkaisi käyntiin kansainvälisen vastareaktion lyhyellä varoitusajalla”, Huhta, 37, kertoo helsinkiläisessä kahvilassa.

Nopean kampanjapäivityksen jälkeen Huhta ja kolme muuta pohjoismaisen kiipeilytiimin jäsentä aloittavat valmistelut. Toiminta improvisoidaan saatavilla olevien tietojen pohjalta, mutta tiimillä on takanaan vuosien kokemus.

Edellisenä vuonna Jukka Huhta on kiivennyt sillalle G20-kokouksen yhteydessä pidetyssä mielenosoituksessa Hampurissa ja sitä edeltävänä vuonna kiinnittänyt banderollin korkealle British Museumin pylvääseen Lontoossa.

Pohjoismaiseen kiipeilytiimiin kuuluu myös aktivisti Sini Saarela, joka on vuonna 2013 viettänyt kaksi kuukautta tutkintavankeudessa Venäjällä kiivettyään öljynporauslautalle.

Nyt nelikko on merellä, missä tuuli puhaltaa 15 metriä sekunnissa. Kumivene keikkuu kohti valtavaa kaasunporauslauttaa, jota vartioivat huoltoalus, kolme laivaa, helikopteri ja rannikkovartioston lentokone.

Kovassa tuulessa ja aallokossa nelikon onnistuu ohjata kumivene kolossin jalalle. Kiipeilijät nousevat tikapuille yksi kerrallaan. Tavaralastin kanssa noin 50 metrin korkeuteen kiipeämiseen menee tunteja.

”Roikuimme tuulensuojaisessa kolossa jonkin aikaa ja sitten kiipesimme kannelle. Myöhemmin meille selvisi, että kun pääsimme kannelle, tavoitteemme oli toteutunut.”

Kaasunporaus oli pysähtynyt.

”Vaikka ihan yhtä kuollut sitä on, jos tippuu 20 metristä, kuin 150 metristä, mutta psykologinen ero on suuri.”

Aktivisti kiipeää luonnon puolesta

Lapsena Huhta kiipeili puihin niin kuin kaikki lapset.

”Yhteiskunnallinen tietoisuuteni heräsi teini-iässä. Silloin puhuttiin biodiversiteetistä ja kasvihuoneilmiöstä.”

Nuori mies toimi eri järjestöissä. Kiipeilyharrastuksen hän aloitti ensimmäisen lapsensa syntymän jälkeen. Vuonna 2011 Huhdan ystävä pyysi tätä mukaan Greenpeaceen.

”Sehän osoittautui oivaksi tavaksi yhdistää kaksi harrastusta.”

Nykyään Huhta kiipeilee haastaviin paikkoihin osana Greenpeacen pohjoismaista kiipeilytiimiä. Tiimissä kiipeilyä ei nähdä urheiluna, sillä käytettävä välineistö on tarkoitettu teolliseen kiipeilyyn. Tuotantolaitosten tapaan Greenpeace noudattaa kiipeilyssä kansainvälisiä turvallisuusstandardeja.

Silti Huhta pelkää joskus korkeita paikkoja.

”Edelleenkin, jos menee pitkän ajan jälkeen paikkaan, missä on kymmeniä metrejä pyllyn alla, pelottaa. En vältä alas katsomista, mutta teen mielikuvaharjoituksia.”

”Vaikka ihan yhtä kuollut sitä on, jos tippuu 20 metristä, kuin 150 metristä, mutta psykologinen ero on suuri”, hän lisää.

Haitallinen toiminta pysähtyy ilman väkivaltaa

Vattimerellä Huhta ja kolme muuta tiimin jäsentä pääsivät kaasunporauslautan kannelle. Vastassa oli joukko lautan työntekijöitä, joiden työ oli keskeytynyt. Kiipeilijöiden yö ulkona oli kylmä, mutta aamulla heitä tervehti lämmin aurinko.

”Viivästytimme porausten alkamista reilulla vuorokaudella. Saimme muutettua kansalaisten mielipidettä fossiilisille polttoaineille kielteisemmäksi”, Huhta kertoo.

Niin ikään hän sanoo toiminnan antaneen paikallisille yhteisöille mahdollisuuden äänen korottamiseen.

”Toivomme, että tämä tekee hankalaksi seuraaville yrityksille tehdä vastaavaa ja vaikuttaa uusien lupien myöntämiseen.”

Greenpeacen toiminta lähtee väkivallattomuudesta. Aktivistit pyrkivät välttämään harmin aiheuttamista elollisille olennoille, vaikka ihmisten työnteko saattaisi estyä. Greenpeace ei tuhoa omaisuutta tai harjoita itsetarkoituksellista vandalismia.

Kiipeilyaktivismi on vain yksi työkalu. Muita tapoja vaikuttaa on suora kommunikointi päättäjien suuntaan. Aktivistit voivat mennä esimerkiksi pääkonttorin eteen ripustamaan neuvotteluhuoneeseen näkyvän lakanan tai pysäyttämään haitalliseksi katsomansa toiminnan.

Jos pyrkimyksenä on estää haitallisen toimintalaitoksen toiminta, aktivistit saattavat joutua olemaan paikalla pitkiäkin aikoja.

Huhta on ollut useita kertoja pidätettynä aktivismin vuoksi.

Kiipeilytiimi valvoo ja palelee

Viranomaiset ja turvallisuudesta vastaavat työntekijät tuntevat Greenpeacen toimintatavat. Näin ollen he eivät pelkää tai koe oloaan uhatuksi. Greenpeacessa aktivistit puolestaan saattavat tuntea olevansa enemmän turvassa kuin joissain muissa suoran toiminnan liikkeissä.

”Tuollaisissakin tilanteissa voidaan toimia työntekijöitä ja viranomaisia kohtaan asiallisesti. ’Hei, me emme ole vastustamassa sinua, vaan pyrimme pysäyttämään tämän haitalliseksi katsomamme toiminnan.’”

Silti aktivistit saattavat rikkoa lakia, kuten Vattimerellä kävi. Huhdan mukaan yksistään paikalle meneminen oli laitonta.

Huhta on ollut useita kertoja pidätettynä aktivismin vuoksi. Hän pitää kuitenkin ensiarvoisen tärkeänä, että hiilen pumppaaminen maan alta saataisiin loppumaan.

”On laskettu, minkä verran voidaan päästää hiiltä ilmakehään, jotta säästyisimme katastrofaaliselta ilmastonmuutokselta. Tiedetyt öljy- ja kaasumäärät ovat jo moninkertaiset. Miksi ihmeessä sitä mennään poraamaan lisää?”

Eniten Huhtaa huolettaa luonnon monimuotoisuuden katoaminen ja ilmastonmuutos. Nämä liittyvät toisiinsa, sillä maa- ja metsätaloudessa suositaan monokulttuuria, joka jättää luonnon alttiimmaksi ilmastonmuutoksen aiheuttamille tuhoille. Toisaalta yksipuolinen viljely köyhdyttää monimuotoisuutta.

Jopa Suomessa metsiä hakataan liikaa. Tehokas metsätalous vapauttaa hiiltä ja pienentää hiilinieluja. Samaan aikaan eliöiden elinympäristöt katoavat.

”Elinympäristöjen katoaminen on syy tähän sukupuuttoaaltoon, jonka olemme luoneet.”

Paikallinen media uutisoi tapahtumasta isosti. Aktivistien kännykkäkameralla otetut kuvat banderollista levisivät paikallisessa mediassa.

Aika käy vähiin

Pohjoismainen kiipeilytiimi Vattimerellä tiesi ajan käyvän vähiin. Poliisi oli matkalla kaasunporauslautalle ja olosuhteet – unen puute, kova fyysinen rasitus ja tuuli – verottivat kiipeilijöitä.

Ensin saapui venepoliisi, joka kehotti kiipeilijöiltä laskeutumaan, tai muuten heitä tultaisiin hakemaan. Käytännössä tämä olisi ollut vaikeaa, mutta tiimi pelasi aikaa. Sitten tulivat kiipeilykoulutuksen saaneet erikoisyksikön poliisit. Heillä oli mukanaan köysimopo, jolla pääsi nousemaan ja laskeutumaan nopeasti.

”Joo me tullaan, mutta meillä on vähän hommat kesken”, kiipeilijät vastasivat poliisille.

Huhta ja Saarela kiipesivät kiinnittämään Greenpeacen bannerin porauslautan jalkaan. Juuri, kun he saivat bannerin avattua, kävi ilmi, että se olikin mennyt kierteelle. Vaikka tuuli yltyi, kaksikko palasi kääntämään bannerin sulkurengas kerrallaan.

Kun Huhta ja Saarela saivat banderollin kiinnitettyä, he alkoivat kiivetä kaasunporauslautan kannelle. Sieltä lautan henkilökunta laski kiipeilijät nosturiin kiinnitettävällä kehikolla ison rannikkovartioston aluksen kannelle.

Alkoi matka kohti poliisiasemaa. Rannikkovartioston aluksella Huhta ja kumppanit saivat ruokaa ja lämpöä. He olivat valvoneet lähes 65 tuntia putkeen ja nukkuneet vain muutaman tunnin pätkissä. Nelikko vaipui uneen.

Kun kiipeilijät vapautuivat muutaman tunnin kuluttua, he riemuitsevat jälleennäkemisestä tukijoukkojensa kanssa.

Paikallinen media uutisoi tapahtumasta isosti. Aktivistien kännykkäkameralla otetut kuvat banderollista levisivät paikallisessa mediassa. Myös pohjoismaiset mediat huomioivat tapahtuman ja Greenpeace tiedotti siitä omilla verkkosivuillaan.

Jokainen voi vaikuttaa

”Huomattavasti radikaalimpiin toimiin olisi syytä ryhtyä. Se ei perheellisenä ole minun juttuni, mutta jotain dramaattista on tapahduttava”, Huhta sanoo.

Huhdan mukaan toisille sopii vaikuttaminen järjestelmän sisältä, toisille taas päättäjien välityksellä. Suurin osa vaikuttamistyöstä – kutsuttiin sitä aktivismiksi tai muuksi – on hiljaista puurtamista työpöydän ääressä: asioiden kaivamista ja ihmisiin vaikuttamista.

Järjestössä toimimisen etuna Huhta pitää valmiita puitteita ja resursseja, joiden kautta ruuhkavuosiaan elävä pienten lasten isä saattaa päästä toimimaan ympäristön hyväksi. Nykyään Huhta kiipeilee kuukausittain harjoituksissa ja muutaman kerran vuodessa Greenpeacen actioneissa.

Kaikille löytyy oma tapa vaikuttaa. Huhdan mukaan kannattaa lähteä tukemaan asiaa, joka on sydäntä lähellä.

”Aina on tietysti joku, jonka mielestä on tärkeämpiäkin ongelmia kuin se mitä sinä yrität ratkaista.”

Jukka Huhta työskentelee Kepa ry:ssä, joka kustantaa Maailman Kuvalehteä.