1) Miksi haluat puhua vanhuudesta julkisesti?
Se kuva, joka meillä on vanhuudesta, ei vastaa todellisuutta. Eläkeikäisiä on Suomessa 1,5 miljoonaa. Siitä joukosta 50 000 tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa, mutta loput ovat innostuneita, vereviä, harrastavia ja aktiivisia ihmisiä, jotka täyttävät teatterikatsomot, harrastuspiirit ja järjestöt, matkustavat ja tekevät.
2) Mitä ajattelet siitä, että väestön ikääntyminen aiheuttaa pelkoa?
Tunnen suurta raivoa. Paniikki perustuu primitiiviseen pelkoon siitä, että raha loppuu maassa, joka on rikkaampi kuin koskaan. Toisaalta tämä on myös vanhojen ihmisten vika: meidän pitää itse vaatia parempaa, ansaita arvostuksemme ja osoittaa, että emme ole kestävyysvaje vaan kestävyystae.
3) Miksi et halua, että sinua kutsutaan vanhukseksi?
Vanhukseksi tuleminen on se vaihe, jossa ihminen alkaa tarvita arjessaan toisten apua. Vanhuksena olo on kunnianarvoista ja hienoa aikaa, mutta omalla kohdallani se on vasta edessä. Olin 30 vuotta nuori, 40 vuotta keski-ikäinen ja nyt olen vanha. Seniori? Ei kiitos minulle! En pidä termeistä, joilla kierretään vanhuudesta puhumista.
4) Miten yhteiskunnan suhtautuminen ihmiseen muuttuu, kun hänestä tulee vanha?
Moni sanoo, että silloin muuttuu näkymättömäksi, sukupuolettomaksi ja värittömäksi. Mielipiteitämme ei kysytä ja tilastoissa luokittelu päättyy 70. ikävuoteen, vaikka olemme poliittisesti aktiivisin kansanosa. Vanhoista ihmisistä puhutaan yhtenä joukkona eikä ymmärretä, ettei mikään ikäryhmä ole keskenään niin erilainen kuin vanhat: meillä jokaisella on oma kokemushistoriamme, mikä synnyttää valtavan moninaisuuden.
5) Miten vanhojen ihmisten elämää voisi parantaa konkreettisesti?
Globaalisti kysymys on toimeentulosta. Kansainvälinen työjärjestö ILO suosittelee kaikkialle maailmaan samaa mallia, josta meillä Suomessa on hyviä kokemuksia, eli pieniä kansaneläkkeitä.
Myös parempi tilastointi ikäryhmittäin parantaisi ymmärrystä vanhuudesta ja sitä kautta vanhuuden suunnittelua ja vanhojen ihmisten asemaa. Lisäksi Latinalaisessa Amerikassa on hiljattain solmittu maanosan kattava vanhojen ihmisten oikeuksien sopimus, jossa luvataan vanhoille ihmisarvoista kohtelua ja oikeuksia. Pyrimme saamaan saman meillekin, mutta EU pitää sopimusta pelkkänä byrokratiana.
Suomessa uskotaan, että muualla vanhuksia arvostetaan enemmän, mutta kyllä kaikkialla tarvitaan tukea siihen, että vanhat saavat äänensä kuuluville.
6) Matkustat edelleen paljon. Miltä vanhojen ihmisten elämä maailmalla näyttää Suomeen verrattuna?
Suomessa uskotaan, että muualla vanhuksia arvostetaan enemmän, mutta kyllä kaikkialla tarvitaan tukea siihen, että vanhat saavat äänensä kuuluville.
Eri alueilla ongelmat ovat erilaisia: japanilaiset ystäväni sanovat, että olemme ensimmäinen sukupolvi joka hoitaa omat vanhuksensa, mutta joita omat lapset eivät hoida. Toisaalta Intiassa vaaditaan, että eläkeikä pitäisi laske 50 vuoteen, sillä maaseudulla naiset kulutetaan loppuun töissä. Afrikassa taas keskipolvi on kuollut aidsiin, joten vanhat joutuvat pitämään täysvaltaisesti huolta lapsenlapsistaan. Tämä on luonnollisesti karkea yleistys.
7) Olet tehnyt paljon työtä paremman maailman puolesta. Mikä on keskeisin epäkohta, joka pitäisi korjata?
Militarismi, sillä se vie varoja väärään suuntaan. Ilmastonmuutos on nyt kaikkien huulilla, mutta ihmisten pitäisi havahtua myös siihen, mitä ydinasepolitiikan ja aseviennin saralla tapahtuu.
Rauhanliike oli 60-luvun opiskelijaliikehdinnän ytimessä ja olen toiminut sen parissa siitä asti. Rauha on minulle tärkeä, sillä isäni tapettiin sodassa ennen syntymääni enkä saanut koskaan tavata häntä.
8) Koetko, että vanha nainen ja vanha mies ovat eriarvoisia keskenään?
Maailmalla vanha mies on täyttä tavaraa eri tavalla kuin vanha nainen. Toisaalta uskon, että Suomessa meillä vanhoilla naisilla on miehiä paremmat aseet vanhenemiseen. Urakeskeisille miehille eläkkeelle jääminen voi olla kova paikka, mutta naisilla on usein muitakin verkostoja.
9) Olet seitsemän lapsenlapsen isoäiti. Millainen mummo haluat olla?
Olosuhteiden vuoksi olen etämummo. Sellainen on nykyään tavallista, sillä keskimääräinen matka mummolaan on Suomessa 80 kilometriä. Toteutankin mummoutta sovituilla tapaamisilla ja kesämökillä. Olen päättänyt kyllästyttää lapsenlapseni räiskäleillä.
En halua olla mikään esimerkki, mutta toivon, että minun kauttani reipas ja aktiivinen vanheneminen tulee tutuksi lapsenlapsilleni.
10) Minkä neuvon annat ihmisille, joita vanheneminen pelottaa?
Katsokaa tarkemmin ympärillenne, omaan sukuun ja yhteiskuntaan, niin löydätte iloisia roolimalleja myös vanhoista ihmisistä. Lisäksi on viisi konstia, jotka eivät vaadi rahaa tai tavaraa ja sopivat jokaiselle: liity, anna, opi, harrasta, naura.
Näistä itselleni ehkä tärkein on antaminen. Vanhalla ihmisellä on antaa aikaa, mielenkiintoa, hellyyttä ja kosketusta. Vaikka tulisi millainen sote, niitä ei voi ulkoistaa.