Elefantin pennut ilmestyvät puiden takaa ja juoksevat korvat heiluen kohti isoja tuttipulloja. Ne tietävät, että nyt on ruoka-aika.
Olen Keniassa keskellä Nairobin kansallispuistoa, joka sijaitsee vain muutaman kilometrin päästä Nairobin keskustasta. Täällä sijaitsee David Sheldrick Wildlife Trustin omistama elefanttien orpokoti, jossa on tällä hetkellä 29 lapsielefanttia iältään muutamasta viikosta kolmeen vuoteen.
Hoitajat työntävät kunkin elefantin suuhun tuttipullon, joita ne imevät tyytyväisenä. Tuttipulloissa on elefantin äidinmaidonkorviketta, joka on soijapohjainen kasvijuoma. Kaikki täällä olevat elefantit ovat menettäneet emonsa ja ovat riippuvaisia korvikkeesta. Ne saavat sitä kolmen tunnin välein.
Elefantit ovat heränneet talleilla jo aamukuudelta. Aamumaidon jälkeen ne ovat suunnanneet metsään.
Suurimman osan ajasta elefantit syövät. Ruokalistalla on ruohoa, hedelmiä sekä puiden lehtiä, kuorta ja oksia. Ne saavat olla koko päivän metsässä, mutta tulevat lähelle talleja joka päivä kello 11 mutakylpyyn ja imemään tuttipullojaan. Silloin yleisöllä on mahdollisuus nähdä elefantteja tunnin ajan.
Elefanttien kylpeminen on hauskaa katsottavaa, sillä ne myös leikkivät keskenään ja vettä roiskuu ohikulkijoidenkin päälle.
Elefantit siirtyvät asumaan kokonaan luontoon noin 6-10 vuoden ikäisinä. Ne saavat itse päättää, milloin se tapahtuu.
Miten norsujen pennut sitten päätyvät orpokotiin? Salametsästyksen tiedetään olevan suurin yksittäinen syy pienten elefanttien orvoksi jäämiseen.
Vaikka elefantit ovat hyvin tunteellisia ja huolehtivaisia laumastaan, ne tietävät, ettei pentu selviä hengissä ilman äidinmaitoa. Jos emo kuolee, lauma hylkää pennun, koska mitään ei ole tehtävissä.
Kun löytyy yksinäinen lapsielefantti, orpokoti saa siitä ilmoituksen ja pelastustiimi lähtee paikan päälle. Pentu nukutetaan ja lennätetään orpokotiin hoidettavaksi. Tullessaan elefantti voi olla nälkiintynyt, huonossa kunnossa ja hyvin stressaantunut.
Elefantit elävät orpokodissa noin kolmivuotiaiksi, minkä jälkeen ne siirretään Tsavon itäiseen kansallispuistoon. Siellä ne alkavat itsenäistyä ja pääsevät tapaamaan päivittäin luonnossa asuvia elefantteja. Tsavossa orvoilla on samantyyppinen järjestely kuin Nairobissa, jossa elefantit ovat päivisin metsässä ja tulevat illaksi talleille.
Elefantit siirtyvät asumaan kokonaan luontoon noin 6-10 vuoden ikäisinä. Ne saavat itse päättää, milloin se tapahtuu. Orpokodilla on jo yli 40 vuoden kokemus toiminnasta.
Kun olen viettänyt elefanttien kanssa muutaman tunnin, alan saada niihin paremmin kontaktia. Kävelen elefanttilauman keskellä ja taputtelen eläimiä.
Haluan kuvata erityisesti Ngilai-nimistä elefanttia, jota Suomessa pyörittämäni Funky Amigos -yhdistys tukee. Elefantit ovat tuntuneet minusta aina sympaattisilta ja viisailta eläimiltä. Sen jälkeen, kun valitsimme tapahtumiemme nimiin ja logoon elefantin, on kiinnostukseni tuohon suureen eläimeen kasvanut.
Päätimme muutama vuosi sitten tukea elefantteja jollain tavalla. Aloimme etsiä tietoa, ja tämä orpokoti tuli meitä vastaan. Valitsimme silloin muutaman viikon ikäisen Ngilain kumminorsuksemme.
Ngilai on hyvin kiinnostunut minusta ja haluaa tutustua. Se työntää kärsäänsä suutani kohti. Hoitajat sanovat, että minun pitää puhaltaa siihen. Sen jälkeen Ngilai tarttuu kämmeneeni kärsällään ja puristaa sitä hellästi. Olen vaikuttunut. Pian elefantti kietoo kärsänsä toisen elefantin kärsään.
Elefantit ovat herkkiä ja älykkäitä eläimiä, joiden hoidossa on noudatettava tarkkoja ohjeita. Maailmalla on paljon elefanttiturismin paikkoja ja orpokoteja, joissa niitä ei kohdella riittävän hyvin. Tässä orpokodissa yleisö saa viettää rajallisen ajan.
Esimerkiksi ratsastaminen elefantin selässä on vaaraksi sen terveydelle, sillä huolimatta isosta koosta sen selkä on herkkä rasitukselle. Täällä toiminta on suunniteltu eläimien ehdoilla.
Hämmästelen, kuinka helposti hoitajat tunnistavat ne toisistaan. Pienempien elefanttien kanssa hoitaja nukkuu samassa tallikopissa. Hoitajat ovat joka yö eri elefantin kanssa, jottei yksikään elefantti kiinny liikaa hoitajaan.
Ennen auringonlaskua elefantit palaavat takaisin talleille ja valmistautuvat nukkumaan. Silloin kummeilla on mahdollisuus tulla tapaamaan henkilökohtaisesti tukemaansa elefanttia.
Käyn vielä jättämässä jäähyväiset Ngilaille. Huudan sen nimeä. Huomattuaan minut se työntää kärsäänsä taas suutani kohti ja tarttuu sitten käteeni.
Kymmenen tiimiä suojelee eläimiä salametsästäjiltä. Heillä on käytössään viisi pienlentokonetta, kaksi helikopteria ja kolme vainukoiraa.
DAVID Sheldrick -yhdistyksen orpokoti on yksi maailman arvostetuimmista elefanttien hoitopaikoista. Siellä on kasvatettu jo yli 150 elefanttia itsenäiseksi aikuiseksi. Yhdistyksen rahoitus koostuu kumminorsutuesta, sisäänpääsymaksusta, apurahoista ja lahjoituksista.
Orpokodin perusti tohtori Dame Daphne Sheldrick (1934 – 2018) miehensä David Sheldrickin muistolle, joka oli eläinsuojelun uranuurtaja Keniassa. Orpokodin toiminnassa näkyy Daphnen syvä rakkaus elefantteihin. Huhtikuussa menehtynyt Daphne omisti 60 vuotta elämästään afrikkalaisten villieläinten suojeluun. Orpokotia johtaa nykyään hänen tyttärensä Angela.
Daphne painottaa kirjoituksissaan elefanttien herkkyyttä, sosiaalisuutta ja ihmismäisyyttä. Orpokodin toiminnassa ja hoitajien koulutuksessa tämä on otettu erityisesti huomioon.
Yhdistys suojelee myös sarvikuonoja, vaikka toiminta onkin painottunut elefantteihin. Muitakin eläimiä orpokodissa on ollut vuosien varrella, tällä hetkellä muun muassa yksi kirahvi. Yhdistyksellä on myös paljon muuta eläinsuojelutoimintaa.
Kymmenen tiimiä suojelee eläimiä salametsästäjiltä. Heillä on käytössään viisi pienlentokonetta, kaksi helikopteria ja kolme vainukoiraa. Lisäksi monessa Kenian kansallispuistossa on liikkuvia eläinlääkäriyksiköitä.
Yksi tärkeistä suojelutoiminnan tehtävistä on jakaa norsuista oikeaa tietoa sekä lisätä tietoisuutta salametsästyksen ongelmista. Yhdistys on tehnyt pioneerityötä orpokodillaan, josta on otettu oppia muualla Afrikassa.
Keniassa norsujen salametsästys on nykyään suhteellisen pientä suhteessa naapurimaa Tansaniaan, jossa tilanne on hälyttävä erityisesti maan eteläosissa.
Koko Afrikassa norsujen kanta laskee kovaa tahtia, vaikka pahin 70-luvulla kuumimmillaan käynyt salametsästys saatiin kuriin 1980-luvun lopulla, kun norsunluun myynti kiellettiin. Pahimman ajanjakson aikana norsukanta pieneni monella miljoonalla.
Myös kymmenen viime vuoden aikana kanta on pudonnut 110 000 yksilöä ja on nykyään noin 500 000. Jos suojelutoimia ei lisätä, Afrikannorsu on vaarassa kuolla sukupuuttoon muutamassa vuosikymmenessä.