Aiemmin brasilialaista musiikkia suomeksi esittänyt Maria Gasolina kertoo tehneensä ”itämaisen popmusiikin teemalevyn, jolla kuullaan musiikkia eri puolilta Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa”. Soiva ilme on kuitenkin kuvausta valtavirtaisempi.
Helsinkiläisbändin albumi avaa avaran näkymän maailmalle: käännöskappaleiden alkuperäiset tekijät tulevat muun muassa Sudanista, Keniasta, Turkista, Iranista, Algeriasta ja Kreikasta. Maria Gasolinan nettisivuille on kerätty linkit originaaleihin, mikä kannustaa tutkimaan taustoja ja löytämään uutta kuunneltavaa. Itse innostuin somalialaisesta Dur-Dur Bandista.
Koska Pitkää siltaa -levy vyöryttää niin laajan kirjon maailmantyylejä afropopista raïhin, on selvää, etteivät maut ole autenttisia, vaan pikemminkin kyse on maukkaasta fuusiokeittiöstä. Maailma on globaali, kuten J. Karjalainen laulaa, eivätkä alkuperäisetkään esitykset esittele lähtömaan kulttuuria orjallisesti. Esimerkiksi lauluntekijä Selda Bağcan on turkkilainen, mutta hänen Journalisti-kappaleensa ei ammenna musiikillisesti Turkista vaan Jamaikalta.