Puolustusministeriön yhteydessä toimivan Turvallisuuskomitean asiantuntijaryhmä arvioi lokakuussa 2017, millä tavoin Venäjä voisi vaikuttaa vaaleihin Suomessa. Asiantuntijaverkosto esiintyi nimettömänä ja sen julkaisema muistio aiheutti hämmennystä.

Muistio oli julkaistaessa keskeneräinen ja sisälsi kohua herättäneen maininnan, jonka mukaan Venäjä voisi vaikuttaa ääritapauksessa jopa salamurhan tai terrori-iskun keinoin. Osa piti muistiota turhana vedoten siihen, että suomalaiset kyllä osaavat erottaa, kun heihin pyritään vaikuttamaan.

Jo Aleksanteri Suuri levitti henkilökulttiaan painamalla kuvansa kolikkoihin ja astioihin, jotka levisivät ympäri valtakuntaa. Sanana propaganda omaksuttiin käyttöön 1600-luvun uskonsotien aikana, jolloin sillä tarkoitettiin opin vahvistamista ja levittämistä.

2000-luvulla sanalla on ikävä kaiku ja aikamme propagandasta käytetäänkin Yhdysvaltain asevoimien termein ilmauksia psykologinen operaatio ja informaatio-operaatio, tai Venäjän suosimia termejä informaatiovaikuttaminen ja informaatiosodankäynti.

Propaganda perustuu ihmisten suggestoimiseen eli siihen, että he tiedostamattaan ajattelisivat tai toimisivat propagandistien toivomalla tavalla. Psykologisesta näkökulmasta katsottuna kaikki ihmiset eivät ole yhtä suggestioherkkiä, mutta suggestiot vaikuttavat jossain määrin jokaiseen. Sosiaalisina olentoina olemme lisäksi taipuvaisia imitoimaan enemmistöä ja uskomaan arvovaltaisten ihmisten esittämät ajatukset.

Propaganda tarjoaa yksinkertaistettuja ja usein tunteisiin vetoavia ja tarinan muotoon puettuja ajatuksia. Ne toimivat erityisen hyvin tilanteissa, joissa maailma vaikuttaa pirstaleiselta ja vaikeasti jäsennettävältä.

Propaganda tarjoaa tunteisiin vetoavia ja tarinan muotoon puettuja ajatuksia.

Ulkopolitiikka-lehden toimituspäällikkö Joonas Pörsti on kirjoittanut 1900- ja 2000-luvun propagandan historiaa käsittelevän kirjan Propagandan lumo. Sata vuotta mielen hallintaa (Teos 2017).

Pörsti osoittaa, kuinka tämän päivän propagandistit hyödyntävät tehokkaasti aiempien propagandistien oppeja. Toimivaksi todetut keinot nousevat esille jäljittelijöiden käsissä ja se tekee propagandasta aseena erityisen vaarallisen.

”Propaganda tuottaa lisää propagandaa”, Pörsti toteaa.

Uudet mielten muokkaajat käyttävät nykypäivän välineitä, kuten älypuhelimia ja internet-yhteyksiä. Sosiaalisen median avulla liikkeet levittävät kannatustaan ympäri maailmaa. Esimerkiksi Facebook mahdollistaa valemedioiden ”uutisten” laajan leviämisen.

Puuttuminen valeuutisiin on ollut hidasta. Propagandan mekanismit tunteva lukija huomaa valeuutisen kohdatessaan, että häntä sumutetaan. Luottavaisempi henkilö, jolle propaganda ilmiönä ei ole tuttu, menee helpommin lankaan.

Vaikka Turvallisuuskomitean ohjeet olisivatkin olleet ylilyönti, on Venäjän vaikuttamisyrityksiin varautuminen viisasta.

Pörstin mielestä Euroopan demokratioiden toimet informaatiovaikuttamista vastaan ovat olleet vähäisiä verrattuna Venäjän trollitehtaisiin ja viestintäkanavien maailmanlaajuiseen verkostoon. Hän tähdentää, kuinka propagandan tuntemuksen pitäisi olla kansalaistaito ja kuinka tehokkain lääke propagandaa vastaan on koulutus.

Suomen perusopetustasolla lähimpänä propagandaan varautumista lienee monilukutaidon opetus. Monilukutaidon tarkoitus on ”antaa valmiudet arvioida tietoa, väitteitä ja mielipiteitä, tarvittaessa myös haastaa niitä.”

Perusopetuksessa oppilaat oppivat tunnistamaan erityisesti valeuutisia. Itse propagandaa käsitellään hyvin vähän, myös historian ja yhteiskuntaopin tunneilla. Samaan aikaan käynnissä on tuntijakokokeilu, jonka myötä 28 lukiossa on mahdollista jättää historian ja yhteiskuntaopin opinnot käymättä.

Mediakriittisyyden omaksunut, monilukutaitoinen ihminen tunnistanee, kun häntä huijataan, mutta osaako hän eritellä, mihin tunteisiin ja toiveisiin hänessä yritetään vaikuttaa ja miksi?

Ilman historiantuntemusta hän ei voi kytkeä ilmiötä sen taustaan, eikä näin tiedä, mitä mielenmuokkauksesta pahimmillaan seuraa.

”Moniarvoisissa yhteiskunnissa propagandistit vetoavat sananvapauteen ja esiintyvät kansan todellisina puolustajina”, Pörsti muistuttaa.

Propaganda vetoaa parhaiten silloin, kun se sopii kohteen maailmankuvaan. Taidokkaimpia propagandisteja ovat ne, jotka tietävät tai aistivat vallalla olevan ilmapiirin, ihmisten pettymykset ja toiveet ja tarjoavat niitä tukevia tarinoita.

Psykologian termein puhutaan vahvistusharhasta: jos näkökulma tai asenne on ennakkoon päätetty, se herkistää meidät tiedolle, joka tukee ennakkoajatustamme.

Tämänkaltaista asenteitamme tukevaa tietoa meille tarjoillaan somessa jatkuvasti. Propagandan psykologian tuntemus auttaa havaitsemaan, kun meihin yritetään vaikuttaa, olipa kyse valeuutisista, vaalikampanjoista, muusta mainonnasta tai ihmisten välisestä kommunikaatiosta yleensä.

Jos tunnemme menneisyyden propagandistit, joiden oppeja uudet sukupolvet soveltavat, jos tiedämme heidän vaikutuksensa maailmanhistoriaan ja ymmärrämme sen, kuinka propaganda vaikuttaa ihmismieleen – keneen tahansa meistä – olemme tehneet parhaamme suojautuaksemme mielen muokkaukselta.